vähitellen lomafiiliksissä

Heippa vaan!

Täällä vähitellen kynnet on lakattu ja huomiset vaatteet suunniteltu. Huomenna on kevätjuhlapäivä. Jo joutui armas aika.....
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että tänään oli pojan viimeinen tarhapäivä ainakin puoleentoista vuoteen. Nyt mamman muru jää taas kotiin. Ah, ih ja ihkuu!!!!!! Tarhavuosi on mennyt erittäin hyvin ja itselläkin töissä on ollut ihan mukavaa. MUTTA mikään ei voita sitä, että nyt alkaa taas kotiäitiys. Ja toivottavasti jaksan (vielä ei ole minkäänlaisia ongelmia) pari kuukautta nyt antaa kaiken huomion esikoiselleni ja hemmotella äidin kaikella huomiolla. Yksinkertaisesti tankata rakkautta.
Loma tarkoittaa sitä, että kellon ja kalenterin voi hukata ja elämää saa elellä omaan tahtiin ja tehdä vain kivoja juttuja. Syödä jätskiä auringossa ja mennä jonnekin vain jos tekee mieli. Aloitimme jo tänään tämän elämän (rehellisesti, vähän noin me tosin eletään aina...). Lämpimässä ilmassa ei tehnyt mieli kanakastiketta ja riisiä, joten ex tempore hyppäsimem pojan kanssa autoon ja haimme grillievästä. Ja mukaan tarttui tietenkin jätskit. Alla oleva kuva onkin otettu jätskiä nautiskellessa. Vähänkö on kesäisää ja ihanaa. Toinen kuva on otettu eilen, kun olimme lähdössä päiväkodin kevätjuhliin. Sielläkin pääsin tirauttamaan pari kyyneltä ;)

Nauttikaa kaikki muutkin kesästä!

äipän ulkomuoto

Viimeinen työviikko alkaa. Tunteita on paljon, riemu, jännitys, innokkuus,...

Tällä ulkomuodolla taitaa olla tosin jo aika jättää työkuviot ja keskittyä kasvattamaan mahaa yhä lisää ;)

Kun on mitä odottaa =)

Elämä on yhtä odotusta. Vaikka kuinka eläisi tässä hetkessä. Ja siis odottaminen on ainakin omasta mielestäni yksi elämän suola. Ja ei, nyt en tarkoita ainoastaan raskautta. Se on toki yhdenlaista odotusta ja palkinto mitä parhain, mutta itse odotus ei ehkä aina ole pelkästään ihanaa.
Nyt ajattelin kuitenkin kaikenlaista odotusta. Joskus on ollut aikoja jolloin on odottanut kosintaa, omia häitä, ulkomaanmatkoja, valmistumista.... Nämä ovat siis niitä suuria asioita. Usein kyseessä on vaikka ruoan odottaminen, viikonlopun odottaminen, päiväunien odottaminen...
Tällä hetkellä minulla on tunne, että on niin monta asiaa jota odottaa. Ensinnäkin olen parantumaton romantikko ja viikonloppuna olemme menossa häihin. Edellisistä häistä onkin pitkä aika. Heti huomenna olen lähdössä yli sadan oppilaan kanssa Heurekaan. Sitäkin olen odottanut monta viikkoa. Pidän koulun retkistä ja erikoisohjelmasta ja olen etuoikeutettu, kun saan tutustua Heurekaan reilun sadan kasiluokkalaisen kanssa. Ensi viikolla onkin erikoisohjelmaa luvassa useampana päivänä koulun puitteissa. Ensi viikon torstaina on tarhan kevätjuhlat. Ensimmäiset kevätjuhlat oman lapsen päiväkodissa. Ja liikuttunut äiti, onneksi poika ei taida vielä ymmärtää hävetä ;)
Ensi viikolla täyttyy myös viikko 28 raskaudessa. Kaksosraskaudessa, jossa on kyse yksi-istukkaisesta raskaudesta, lasketaan viikko 28 yhdeksi virstanpylvääksi. Riskit ovat yhä pienemmät ja viikkojakin on sen verran, että tästä lähin kaikki viikot ovat kotiin päin.
Ja sitten se loma, nyt se loma alkaa. Jo joutui armas aika.... ja kyllä toki, suvi suloinen on täällä. itselleni tämä loma tarkoittaa kuitenkin paljon enemmän. Puolitoista vuotta kotiäitiyttä luvassa, ah ihanuus! Mieluiten olisin ollut tähän päivään asti kotona esikoiseni kanssa. Taloudellisesti se oli kuitenkin  mahdotonta. Salainen haaveeni oli kuitenkin, että työrupeama tällä erää jäisi vain yhden lukukauden mittaiseksi. Ja tämä haave käy näin toteen. (tosin myönnettävä on, että vuosi työtä ja tarhaa on mennyt ihan hyvin, eikä siltä osin ole valitettavaa) Vuosi kotiäitinä täytti kaikki unelmani ja nyt saan palata siihen. Tosin asetelma on vähän erilainen, mutta päivä ja viikko kerrallaan otan vastaan mitä tulee. Saattaa olla, että lounaat ja shoppailut jumbossa jäävät tällä kertaa vähemmälle ;).... Ihan ensimmäiseksi aion kadottaa kellon ja kalenterin. Puolitoista vuotta (enemmän, jos vaikka lottovoitto osuisi kohdalle) elämme lasten kanssa juuri kuten hyvältä tuntuu. Kun on nälkä syömme ja kun väsyttää niin nukumme. Voihan elämä, että minä odotan!!!!!!!
Ja kaikkia juhlia rakastava minä, odotan myös parin viikon päästä edessä olevia kolmekymppisiäni. Parasta on juuri se, että saa leipoa ja järjestellä. Tulossa on myös siskoni valmistujaiset, ristiäiset, 2-vuotiskekkerit, äidin 60-v. Paljon juhlia =)

Ja jep, en aio huijata. Toki odotan jo malttamattomana näkeväni pienet uudet tyyppimme. Vähitellen uteliaisuus lisääntyy. Minkälaisia ovat nuo kaksi maha-asukkia, samanlaisia kuin kaksi marjaa? Ulkonäöltään, luonteeltaan....

Odottavissa tunnelmissa, haleja kaikille!

Melkein kuin ennen

Tänään on koettu pörinää koko rahan edestä. Koko perhe suuntasi Malmin lentokentälle katselemaan lentokonenäytöksiä sekä pöriseviä autoja.
Moottoriurheilutapahtumat ovat kuuluneet vapaa-aikaamme silloin tällöin koko suhteemme ajan. Viime vuosina vähemmän, mutta jonkun kerran vuodessa kuitenkin. Niinpä poikakaan ei ollut vanha päästessään ensimmäisen kerran ralleja seuraamaan. Ja tänään siis katsomaan moottoriajoneuvonäytöstä. Oli muuten erittäin hyvin ajateltu lapsiperheitä, meille oli jopa oma katsomo ja alue, johon vain lapsiperheet pääsivät. Ei hassumpaa!
Monta tuntia vierähtikin leppoisasti Malmin lentokentällä pörinää ihmetellessä. Ja tietenkin lounaaksi makkaraperunoita. Ainahan festarimättö täytyy muistaa ja tietyt perinteet myös pojalle opettaa.

Olo oli siis kuin ennen vanhaan, pienellä erotuksella. Nyt meitä on meidän kahden sijaan kolme nauttimassa tunnelmasta =)

Totaalinen väsymys

Tervehdys!

vielä viikko sitten pohdin ja hehkutin itsekseni hyvää oloani. Ajattelin, että tämähän menee samalla vauhdilla kaksosraskaus siinä missä ensimmäinenkin kerta. Ei muuta, kun kesäkuussa ehtii puuhastella vaikka mitä. Tällä viikolla on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että ehkä muutama kuukausi eteenpäin meneekin ihan vaan höllätessä. Kipuja ei tosin ole vielä missään, mutta maha painaa vähitellen ja väsymys iskee. Tänään iltapäivällä iski totaalinen väsymys, sellainen kokoluokkaa kerrostalo tuli päälle. Väsymys iskee yhtäkkiä ja melkein mahdotonta pysytellä hereillä. No, nyt tunnin levon jälkeen jaksaa taas.

Kaksi viikkoa olisi töitä vielä, aion yrittää jäämättä lomalle. En todellakaan siksi, että olisin jonkinlainen sankari tai haluaisin siitä kiitosta. Vaan luvassa on erittäin lyhkäsiä päiviä koulussa ja haluaisin itse hyvästellä luokkani. Katsotaan kuinka käy!

Kesä, oi kesä!

Mieluiten saisi olla kesä vuoden ympäri. Ihan oikeasti, se sopisi mulle! Nyt siitä täytyykin nauttia täysin siemauksin. Ja olla ulkona. Lause, joka kuulostaa suustani erittäin oudolta. Olen nimittäin erittäin huono ulkoilmaihminen. Sisällä on paljon kivempi nysvätä kaikenlaista, ulkona on heti tylsää.
Tänä vuonna kaikki on onneksi toisin. Poikamme tulee isäänsä ja eläisi mieluiten ulkona koko päivän. Niinpä äitikin on viettänyt tuntitolkulla aikaa aurinogosta ja kauniista ilmasta nauttien. Ja poika pitää kyllä huolen siitä, että on mitä seurata. En tajua mistä kaikki ideat tulevat, mutta poika puuhastelee tuntitolkulla itsekseen ulkona ja keksii kaikenlaista puuhaa. Äiti istuu kuin oloneuvos naistenlehti kädessä ja seurailee puuhia.
Tässä muutama kuva pienen landepaukun elämästä =)

pikapäivitys

Pikaiesti päivitys siitä, että vatsassa kaikki edelleen hyvin. Pojat on ultrattu taas tänään ja molemmat ovat saman kokoisia, joten kaikki on nyt juuri kuten pitääkin. Melkein kilon jössiköitä. Aika hurjaa tuplata paino muutamassa viikossa.
Jokainen ultraaja muistaa kertoa jotakin uutta. Tänään saimme tietää, että vaikka raskaus olisikin täyspitkä eikä lopussakaan ilmene komplikaatioita, niin synnytys on joka tapauksessa Naistenklinikalla. Ei siis Porvoon sairaalaa tällä kertaa. Eipä sille itselleni ole väliä, pääasia että on osaavaa henkilökuntaa ja tietää etukäteen minne suuntaan on tarkoitus lähteä h-hetkellä. Luultavasti samat vieraatkin jaksavat tulla visiitille Helsinkiinkin. Vierailuajat kun olivat Porvoossakin ainoa asia, joka häiritsi minua. Tunti päivässä oli mielestäni liian lyhyt vierailuaika, olisin halunnut vähän enemmän vieraita pitkin päivää... Nyt monet eivät uskaltaneet tulla ollenkaan ja minä kun kaipasin vieraita. Harmittavinta on se, että jos synnytys on Helsingissä niin miehelläni ja pojallani on pidempi matka tulla moikkaamaan. Toivonhan heidän tulevan joka päivä. Kaipa nuo jaksavat ;)

Näin tämän päivän visiitin jälkeen.

äitienpäivä

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Meillä on perhe taas koossa, isi oli pari päivää polttaririennoissa, joten täällä äiti ja poika ovat viettäneet laatuaikaa kahdestaan. Tai oikeastaan kyläillen, mutta leppoisasti kuitenkin. Joko kyläilyt ovat väsyttäneet tai isin ikävä on painanut, sillä poika nukahti päiväunille isänsä kainaloon hetki sitten ilman lounasta. Kai siinä isin kainalossa oli hyvä olla <3
Eilen olimme minun äitiäni onnittelemassa ja tänään suuntaamme pian anoppilaan. Varsin perinteisesti siis tämä viikonloppu menee.
Eilen sain niellä onnenkyyneliä, kun sanomalehdessä oli onnitteluviesti äitienpäivän kunniaksi. Osaa se mies näköjään yllättää jos niin haluaa =) Tänään sain jo lahjan ja mukana oli kortti, Simonin valokuvasta tehty. Ja perään kävivät vielä ulkona hetken, jolloin yhdessä vaiheessa eteisestä kuului "mammaa". Siellä seisoi pieni muru valkovuokkokimppua rutistaen. Sain kimpun halin kera. Sydänhän siinä sulaa väkisin <3

Ensi vuonna äitienpäivänä on taas himpun verran enemmän tohinaa, kun äidillä onkin kolme prinssiä =)
Lapset ovat lahja ja tänään on hyvä kiitollisuudella muistaa, miten suuresta lahjasta on kyse. Samalla oman onnen keskellä mielessä käy myös suru heidän puolestaan, jotka taistelevat lapsettomuuden kanssa. Tämä tuskin on heille vuoden onnellisimpia päiviä. Voimia niille, jotka sitä tänään tarvitsevat!

Pullaa mummolassa, herkkuperheelle sopiva kuva =)

Onnea on kesä ja lämpimämmät ilmat

Olen erittäin huono ulkoilmaihminen. Mutta nyt, kun vihdoin on kunnon kevät ja lämpimämmät kesät jopa minä viihdyn ulkona. Tänäänkin olemme olleet pojan kanssa ulkona sekä aamupäivällä että illalla. Illalla lähdimme ex tempore, kun isi oli ulkona puuhastelemassa. Look oli sen mukainen. Lippis hieman iso, saappaat jalassa ja kaikki muukin kaikkea muuta kuin sävy sävyyn. Mutta ei se haittaa, me olemme lomalla ja nautimme vapaasta =)...!!!!! (tai siis no ihan vähän haittasi lookki, mutta vain minua. Poika oli kyllä oikein tyytyväinen)

Tähän kuvaan kiteytyy kaikki, kaikki vaan on hauskaa ja keveän mukavaa kun saa juosta ulkona =)

rantapallo vuosimallia 2013

Jos tällä kertaa keskittyisi kirjoituksessaan itseensä ;)
Viikkoja nyt kasassa 24+1. Mihin hitsiin aika taas karkaa? Heti, kun selvisi että kyseessä on kaksosraskaus alkoivat pelottelut siitä, miten vauvat saattavat syntyä etuajassa. Tosin samaan hengenvetoon todettiin, että tänä päivänä hoito on niin hienoa, että jos kaikki muuten menee hyvin, niin ei ole suurempaa kriisiä syntyä keskosena. Kaikki mikä menee yli viikon 30 on kotiinpäin. Siis viikko 30, siihen on vain jokunen hassu viikko. No, toivomme tietysti että vauvat jaksavat mahassa viihtyä kauemminkin. Eikä tähän asti vielä mikään ole viitannut ennenaikaisuuteen. Joka tapauksessa viikot kuluvat erittäin nopeaan tahtiin. Huh! Ja siis samalla tietysti lisääntyy uteliaisuus. Minkälaisia nuo kaksi tyyppiä sitten ovat. Ainakin kovia potkijoita =)

Täytyy toivoa, että olo pysyy näin hyvänä vielä useamman viikon ajan. Vikoja ei ole minkäänlaisia eikä olo edes ole kömpelö vielä. Täytyy sanoa, että sen jälkeen kun pahoinvointi hellitti niin tämä odotushan on ollut tälläkin kertaa pelkkää juhlaa. Muutaman kuukauden ajan ehdin tietysti kiroilla, että onneksi ei enää ikinä ;) Niin tosin tein ensimmäisenkin raskauden alkuaikoina eikä päätös (tai maanittelu) silloinkaan ollut lopullinen. Silloin tosin tiesin jo heti, että kyllä me niitä sisaruksia tulemme toivomaan. Nyt päätös saattaa pitää paremmin ;)

Tässä siis vielä tämänhetkistä kuvaa kasvavasta rantapallosta ja sen kantajasta.

Lapsivapaa vuorokausi, siis mihin tarkoitukseen ja kenen hyväksi....

Olemme nyt siis viettäneet aikaa kahdestaan eilisestä asti ja poika on mummolassa vielä päiväuniaikaan asti. Mikä siis onneksi on aika pian , joten pääsen hakemaan lapseni kotiin. Tiedän olevani pöhkö, mutta kaipaan jo kovasti pienen halia ja mamma-sanoja <3
Tekstin alun voi toki halutessaan ymmärtää väärin. Kyllä, nautin edelleen mieheni seurasta ja oli oikein mukavaa grillata herkkuja, katsella leffaa kullan kainalossa ja syödä jätskiä suoraan purkista. Mutta kaikkea tuota voimme ja teemme myös silloin kun poika on kotona. Ja joka ilta on hetki, jolloin poika jo nukkuu ja ehtii kölliä kahdestaankin. En koe pienimmässäkään määrin, että parishde olisi jäänyt lapsiperhe-elämän jalkoihin, vaan joukossamme on vain yksi tyyppi lisää ja yhdessä saamme nauttia tuon tyypin jutuista. Se jos mikä päinvastoin vahvistaa yhteenkuuluvuutta.
Jotenkin mulla on tunne, vaikka sei ei ole totta, että viimeisen vuorokauden aikana olemme elänet sen mukaan, mitä muut suosittelevat. "lapsi hoidossa, ah ihanaa", "ilta ilman lasta rentouttaa", "on voimaannuttavaa saada hieman vapaata arjesta". Näin monet ovat sanoneet. Mutta vaikka kuinka yritän, niin ei nuo tunteet vain sovi itselleni. Sillä jos minun pitäisi kuvata lapsiperhearkea niin kolmella sanalla se on MINUSTA rentouttavaa, riemukasta ja leppoisaa. Siitä nautin joka ikisellä solullani.  Miksi minun silloin pitäisi saada siitä elämästä lomaa? Päinvastoin, ai että odotan kesäloman alkua. Ei tarvitse jättää tätä elämää edes päivisin vaan saa pyöriä lapsiperhearjessa 24/7!!!!!!
Ja kyllä, saattaa tietysti olla, että saan syödä nämä sanani vielä tänä vuonna, kun joukkoomme liittyyvät kaksi pientä tyyppiä lisää. Voihan olla, että hulinan määrä kotonamme lisääntyy. Ja kyllä, olen valmis myös silloin sanomaan rehellisesti, jos väsyttää, ärsyttää tai muuten vain ottaa pannuun. Mutta jokainen hetki ja tunnetila kerrallaan, tulevia on turha murehtia.

Nyt siis aamupalaa (vai onkohan 10.30 jo brunssi). Omista ajatuksistani huolimatta poika saa kyllä silloin tällöin (kuten nyt kerran vuodessa, olemme superhyviä hoidon käyttäjiä ;)...) viettää yön mummoloissaan, sillä poika nauttii ja isovanhemmat nauttivat. Ja siis kyllä minä ja mekin teemme olostamme nautittavan (aloitinhan tänään jo päivän mutakakulla ja cokiksella).

Ja kaikki, jotka lukevat tämän. Muistakaa ihmeessä, tämä ei ole mieleipide siitä, ettei lasta saisi viedä hoitoon vaikka mummolaan tai että siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa. Ei missään nimessä. Toivottavasti jokaisella on mahdollisuus saada hoitoapua ja tarvittavaa omaa aikaa. Nämä olivat vain omia tuntemuksiani.