Nyt se tuli!
Siis Suuri lelukirja. Poika ei tietysti ole osannut sitä kaivata, mutta itse kun olen tonttu mikä tonttu, niin riemastuin tietysti tästä. Eikä siihen monta minuuttia mennyt niin poika ymmärsi jutun juonen, olihan siellä kivoja juttuja. Varsinkin legosivut herättivät kiinnostusta. Samalla kun yritän olla sitä mieltä, että joulujuttuja pitäisi olla kaupoissa vasta joulukuussa niin olen ihan innoissani ajatuksesta, että kohta postilaatikkoon tupsahtaa kivoja mainoksia täynnä kivoja juttuja. Ja niitä mainoksiahan voi lukea kymmeniä kertoja. Tietyt ovat suosikkeja, ainakin korulehdet ja leikkikalut =)
Ja tulihan postissa myös Kaksplus. Sen pariin siis nyt, mukavia lukuhetkiä!
tiistai 29. lokakuuta 2013
Nukkuminen on jees =)
Huomenta vaan!
Meidän vauvat nukkuivat aamuun asti, hurraa! Siis syömättä =)
Molemmat nukahtivat sänkyihinsä kello 21 paikkeilla. Joskus kolmen ja neljän välillä pojat tulivat viereeni nukkumaan, mutta eivät syöneet edes tissiä vaan jatkoivat uniaan. Walter söi sitten kuudelta ja Oliver puoli seitsemältä. Ja vielä sitten jatkoivat noin tunnin pätkän nukkumista. Aika hienoa! Ei ehkä pysyvää, mutta vähitellen alkaa rytmi olla kohdillaan =)
Nämä pinokaiset ovat kyllä erilaisia nukkujia kuin isoveli muutenkin. Isoveli kun nukkui parin kuuauden iässä noin 6 tuntia vuorokaudessa. Kaksoset ovat hereillä noin 6 tuntia vuorokaudessa. Eilenkin vetelivät päiväunia molemmat 5,5 tuntia putkeen ja illalla vielä pari tuntia =)
Isoveli on edelleen se aamupirtein perheestä. 5.50 Simon oli tänään pirteä kuin peipponen. Se oli kyllä jo tavallistakin aikaisempi herääminen, mutta puoli seitsemältä Simon kyllä useimmiten aloittaa päivänsä.
Walter näyttää kuvassa mallia, näin ihanaa on nukkuminen.
Meidän vauvat nukkuivat aamuun asti, hurraa! Siis syömättä =)
Molemmat nukahtivat sänkyihinsä kello 21 paikkeilla. Joskus kolmen ja neljän välillä pojat tulivat viereeni nukkumaan, mutta eivät syöneet edes tissiä vaan jatkoivat uniaan. Walter söi sitten kuudelta ja Oliver puoli seitsemältä. Ja vielä sitten jatkoivat noin tunnin pätkän nukkumista. Aika hienoa! Ei ehkä pysyvää, mutta vähitellen alkaa rytmi olla kohdillaan =)
Nämä pinokaiset ovat kyllä erilaisia nukkujia kuin isoveli muutenkin. Isoveli kun nukkui parin kuuauden iässä noin 6 tuntia vuorokaudessa. Kaksoset ovat hereillä noin 6 tuntia vuorokaudessa. Eilenkin vetelivät päiväunia molemmat 5,5 tuntia putkeen ja illalla vielä pari tuntia =)
Isoveli on edelleen se aamupirtein perheestä. 5.50 Simon oli tänään pirteä kuin peipponen. Se oli kyllä jo tavallistakin aikaisempi herääminen, mutta puoli seitsemältä Simon kyllä useimmiten aloittaa päivänsä.
Walter näyttää kuvassa mallia, näin ihanaa on nukkuminen.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Nimipäiviä ja kissanristiäisiä
Kyllähän nyt nimipäiviä voi viettää =)
Tänään on Simonin nimipäivä. Poika sai pienen muumi-suklaapatukan ja uuden Postimies Pate dvd:n. Poika viettääkin nyt laatuaikaa olohuoneessa köllöttäen.
Päiväunien jälkeen on vuorossa leivontatuokio. Simon saa itse leipoa kääretortun. Illalla juodaan nimpparikahvit kääretortun ja jätskin kanssa. Aina on hyvä syy tehdä arjesta juhlaa ja viettää kaikkia kissanristiäisiä =)
Tänään on Simonin nimipäivä. Poika sai pienen muumi-suklaapatukan ja uuden Postimies Pate dvd:n. Poika viettääkin nyt laatuaikaa olohuoneessa köllöttäen.
Päiväunien jälkeen on vuorossa leivontatuokio. Simon saa itse leipoa kääretortun. Illalla juodaan nimpparikahvit kääretortun ja jätskin kanssa. Aina on hyvä syy tehdä arjesta juhlaa ja viettää kaikkia kissanristiäisiä =)
Vihdoinkin - kunnollinen uusi alku blogille!
Nyt vierähti aivan liian pitkö aika edellisestä postauksesta. Joten tästä lähtee nyt blogin uusi alku.
Joka syksy itselläni on harrastus joka vie paljon aikaa. Olen nimittäin vuosikausia tehnyt tietokilpailukysymyksiä nuorisojärjestölle. Rakastan tätä puuhaa ja tavallaan aina odotan työrupeamaa. Mutta varsin paljon aikaa siihen uppoaa. Siksi jokainen hetki jolloin kaikki pojat ovat kahden viimeisen kuukauden aikana nukkuneet tai talossa on muuten ollut hiljaista tai isi on viihdyttänyt kaikkia lapsia, olen istunut tietokoneen äärellä ja tehtaillut kysymyksiä. Siinä syy, että nämä muut puuhat, kuten bloggailu ovat jääneet paitsioon. Vaan nyt kaikki 360 kysymystä vastauksineen on lähetetty matkaan ja aika on taas ihan uusi käsite. En halunnut nimittäin, että harrastuksenim olisi pois lasten kanssa käytetystä ajasta, vaan aika oli otettava muualta.
Tässä muutama kuva, lisää tekstejä pian. Vielä tänään =)
Joka syksy itselläni on harrastus joka vie paljon aikaa. Olen nimittäin vuosikausia tehnyt tietokilpailukysymyksiä nuorisojärjestölle. Rakastan tätä puuhaa ja tavallaan aina odotan työrupeamaa. Mutta varsin paljon aikaa siihen uppoaa. Siksi jokainen hetki jolloin kaikki pojat ovat kahden viimeisen kuukauden aikana nukkuneet tai talossa on muuten ollut hiljaista tai isi on viihdyttänyt kaikkia lapsia, olen istunut tietokoneen äärellä ja tehtaillut kysymyksiä. Siinä syy, että nämä muut puuhat, kuten bloggailu ovat jääneet paitsioon. Vaan nyt kaikki 360 kysymystä vastauksineen on lähetetty matkaan ja aika on taas ihan uusi käsite. En halunnut nimittäin, että harrastuksenim olisi pois lasten kanssa käytetystä ajasta, vaan aika oli otettava muualta.
Tässä muutama kuva, lisää tekstejä pian. Vielä tänään =)
lauantai 12. lokakuuta 2013
voihan rotarokote
Tervehdys!
Taas vierähti muutama päivä. Viimeinen vuorokausi on mennyt ikävämmissä merkeissä, kun molemmat pojat reagoivat eiliseen rotavirusrokotteeseen. Vanhempien sydämet ovat ärkyneet, kun pienillä oli paha olla. Oliver ei nukkunut koko yön aikana, koska olo oli niin huono. Äidin tissi hiljensi, muttei saanut unta kylään kuitenkaan. Walterin yö oli vähän parempi, mutta tänään päivällä oli itku herkässä. Ja kun se itku kuulosti sirkkelin ääneltä. Onneksi tällaiset jutut ovat väliaikaisia ja nyt vaikuttaa jo paljon paremmalta.
Muuten pojat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, Walter oli jo lähes kuusi kiloa neuvolapunnituksessa.
Tänään kävimme ensimmäistä kertaa koko jengi famon luona. Maha on järjettömän täynnä ja Simon sai puuhastella kaikilla niillä leluilla, joita siellä on. Oliver nukkui koko visiitin ajan.
Toivotaan ensi yöstä parempaa, huomenna vaan oleskellaan ilman ohjelmaa.
Taas vierähti muutama päivä. Viimeinen vuorokausi on mennyt ikävämmissä merkeissä, kun molemmat pojat reagoivat eiliseen rotavirusrokotteeseen. Vanhempien sydämet ovat ärkyneet, kun pienillä oli paha olla. Oliver ei nukkunut koko yön aikana, koska olo oli niin huono. Äidin tissi hiljensi, muttei saanut unta kylään kuitenkaan. Walterin yö oli vähän parempi, mutta tänään päivällä oli itku herkässä. Ja kun se itku kuulosti sirkkelin ääneltä. Onneksi tällaiset jutut ovat väliaikaisia ja nyt vaikuttaa jo paljon paremmalta.
Muuten pojat ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, Walter oli jo lähes kuusi kiloa neuvolapunnituksessa.
Tänään kävimme ensimmäistä kertaa koko jengi famon luona. Maha on järjettömän täynnä ja Simon sai puuhastella kaikilla niillä leluilla, joita siellä on. Oliver nukkui koko visiitin ajan.
Toivotaan ensi yöstä parempaa, huomenna vaan oleskellaan ilman ohjelmaa.
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Synttärikahveja ja kirpparilöytöjä
Lauantai-ilta vierähti minun äitini syntymäpäivillä. Tässä pojat ovat juhlimassa mummiaan. Oliver halusi päästä osalliseksi juhlahumusta, joten poika oli hereillä kuusi tuntia putkeen. Ehdoton ennätys. Simon nautti suuresti, kun juhlissa oli monta, jolla oli aikaa ja haluja leikkiä ja jakaa huomiota. Ja paljon pullaa =)
Tänään oli vuorossa iso kirppis. Kaksi kertaa vuodessa järjestetään Porvoossa iso kirppis, myyjiä on lähemmäs 200. Se on must, pakko päästä. Kaksoset olivat mukana, mummu työnteli vaunuja ja minä shoppailin. Ei nyt kovin paljoa löytynyt, mutta kaikenlaista pientä kuitenkin. Kaksosille on vaikea löytää, kun haluaisi kaksi samantyyppistä. Simon sai pari kirjaa, pehmolelun, traktoripaidan, villapaidan, housut... ja tietysti dinosauruksen. Pojan uusi lemppariohjelma on Dinojuna, joka tulee arkiaamuisin kakkoselta. Yhden neuleen löysin kaksosille, meillä sattuu olemaan samanlainen jo Simonin jäljiltä. Joten nyt on molemmille samanlaiset =)
torstai 3. lokakuuta 2013
Iiiiik! aika menee niin nopeasti
Voi hitsin hitsi!
Minä niin ajattelin, että kun saa kaksoset niin varmasti rankkuus pitää huolen siitä, ettei enää koskaan tee mieli lisää lapsia. Vaan mitä vielä. Nyt iskee jo tunne, että tämä vauva-aika menee niin nopeasti. Eihän nuo pienet ole enää mitään pikkuvauvoja vaan kunnon jössiköitä. Samalla kun on niin ihanaa, kun pienokaiset hymyilevät ja päästävät ensimmäiset "höpinänsä" niin tajuaa, että ei ne ole enää rääpäleitä. Ja silloin se iskee, tunne siitä että se vauvakuume iskee. Mä olen vaan niin koukussa vauva-aikaan, näihin ensimmäisiin kuukausiin. MUTTA juu ei, ei ole tarkoitus antaa vauvakuumeelle valtaa. Näillä mennään. Ihan tosi! Mutta jos voisi vähän edes jarruttaa....
Minä niin ajattelin, että kun saa kaksoset niin varmasti rankkuus pitää huolen siitä, ettei enää koskaan tee mieli lisää lapsia. Vaan mitä vielä. Nyt iskee jo tunne, että tämä vauva-aika menee niin nopeasti. Eihän nuo pienet ole enää mitään pikkuvauvoja vaan kunnon jössiköitä. Samalla kun on niin ihanaa, kun pienokaiset hymyilevät ja päästävät ensimmäiset "höpinänsä" niin tajuaa, että ei ne ole enää rääpäleitä. Ja silloin se iskee, tunne siitä että se vauvakuume iskee. Mä olen vaan niin koukussa vauva-aikaan, näihin ensimmäisiin kuukausiin. MUTTA juu ei, ei ole tarkoitus antaa vauvakuumeelle valtaa. Näillä mennään. Ihan tosi! Mutta jos voisi vähän edes jarruttaa....
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
tuttuun tyyliin jatketaan
Eli lapset mukana joka paikassa...
Kävin itse tänään jälkitarkastuksessa. Tarkoitus oli kyllä jättää kaikki lapset kotiin, mutta lapsenvahti joutui perumaan omien sairaiden lasten takia. Isoveli sai jäädä kotiin isoisänsä kanssa, mutta kaksoset tulivat mukaan neuvolaan. Ja käyttäytyivät erinomaisesti, eli nukkuivat koko matkan ajan.
Reissun aikana tulikin taas mieleeni, että miksi edes suunnittelin tarvitsevani lapsenvahtia. Tyyli ottaa lapset mukaan joka paikkaan sopii itselleni niin paljon paremmin. Tosin välillä aina muut hätkähtävät. Kyllä lääkärikin ensin katsoi, että "oho, ai tulivat mukaan". Harvassa ovat mielestäni ne paikat joihin lapsia ei voisi ottaa mukaan. Toki on sellaisiakin. Simon oli mukana jopa työhaastattelussa. Eikä se voinut niin vaarallista olla, sainhan tuon työpaikan. Näytin ainakin tärkeysjärjestyksen heti kättelyssä. This is me, ottakaa tai jättäkää.
Viime päivinä olen miettinyt sitäkin, miten tyytyväinen olen että pidin oman pääni. Nimittäin Simonin tarhapaikan suhteen. Monet olivat sitä mieltä ja kehottivat laittamaan isoveljen tarhaan ainakin muutamaksi päiväksi viikossa. Itselleni se oli mahdoton ajatus, ei edes vaihtoehto. Toki takaportti oli auki, Simonilla on paikka vain jäissä ja sinne voi palata, jos siltä olisi tuntunut. Mutta muutaman kuukauden jälkeen olen vielä varmempi siitä, että Simon on ja pysyy kotona. Miten paljon tylsempää olisi, jos ei Simon pitäisi seuraa. Nyt, kun juttua piisaa koko ajan olisin suorastaan kateellinen, jos joku muu saisi nauttia Simonin seurasta päivisin. Ulkoileminenkin on paljon kivempaa kun on seuraa. Ja ihan toinen puoli asiassa on se, että tämän poppoon roudaaminen on homma sinänsä. Joten olisi erittäin tylsää laittaa kaikkia autoon ja viedä tarhaan. Ja taas iltapäivällä sama juttu haettaessa. Kyllä me nytkin liikumme paljon, mutta omaan tahtiimme ja silloin kun mieli tekee, ei muiden aikataulujen mukaan. Elämä ilman kelloa ja kalenteria on paljon hauskempaa. Ja kyllä Simonilla riittää leikkiseuraa, sen verran usein meillä on tapaamisia muiden lapsiperheiden kanssa. Mammatreffit rules! Toivottavasti jokainen äiti ja vanhempi uskaltaa tehdä juuri itselleen sopivan ratkaisun.
Ylemmässä kuvassa äidin kaikki mussukat. Ja alemmassa olemme taas lempipuuhassamme, viikon aikana tulee tehtyä monta kakkua tai muuta leivonnaista. Siitäkin huolimatta, että mulla on unelmaduuni, niin lottovoittoa odotellaan. Tätä elämää olisi kiva jatkaa monta vuotta, välillä iskee nyt jo angsti että tämä loppuu ihan liian pian. Pari vuotta sujahtaa hetkessä. Leipoen, laulauen ja leikkien =)
Kävin itse tänään jälkitarkastuksessa. Tarkoitus oli kyllä jättää kaikki lapset kotiin, mutta lapsenvahti joutui perumaan omien sairaiden lasten takia. Isoveli sai jäädä kotiin isoisänsä kanssa, mutta kaksoset tulivat mukaan neuvolaan. Ja käyttäytyivät erinomaisesti, eli nukkuivat koko matkan ajan.
Reissun aikana tulikin taas mieleeni, että miksi edes suunnittelin tarvitsevani lapsenvahtia. Tyyli ottaa lapset mukaan joka paikkaan sopii itselleni niin paljon paremmin. Tosin välillä aina muut hätkähtävät. Kyllä lääkärikin ensin katsoi, että "oho, ai tulivat mukaan". Harvassa ovat mielestäni ne paikat joihin lapsia ei voisi ottaa mukaan. Toki on sellaisiakin. Simon oli mukana jopa työhaastattelussa. Eikä se voinut niin vaarallista olla, sainhan tuon työpaikan. Näytin ainakin tärkeysjärjestyksen heti kättelyssä. This is me, ottakaa tai jättäkää.
Viime päivinä olen miettinyt sitäkin, miten tyytyväinen olen että pidin oman pääni. Nimittäin Simonin tarhapaikan suhteen. Monet olivat sitä mieltä ja kehottivat laittamaan isoveljen tarhaan ainakin muutamaksi päiväksi viikossa. Itselleni se oli mahdoton ajatus, ei edes vaihtoehto. Toki takaportti oli auki, Simonilla on paikka vain jäissä ja sinne voi palata, jos siltä olisi tuntunut. Mutta muutaman kuukauden jälkeen olen vielä varmempi siitä, että Simon on ja pysyy kotona. Miten paljon tylsempää olisi, jos ei Simon pitäisi seuraa. Nyt, kun juttua piisaa koko ajan olisin suorastaan kateellinen, jos joku muu saisi nauttia Simonin seurasta päivisin. Ulkoileminenkin on paljon kivempaa kun on seuraa. Ja ihan toinen puoli asiassa on se, että tämän poppoon roudaaminen on homma sinänsä. Joten olisi erittäin tylsää laittaa kaikkia autoon ja viedä tarhaan. Ja taas iltapäivällä sama juttu haettaessa. Kyllä me nytkin liikumme paljon, mutta omaan tahtiimme ja silloin kun mieli tekee, ei muiden aikataulujen mukaan. Elämä ilman kelloa ja kalenteria on paljon hauskempaa. Ja kyllä Simonilla riittää leikkiseuraa, sen verran usein meillä on tapaamisia muiden lapsiperheiden kanssa. Mammatreffit rules! Toivottavasti jokainen äiti ja vanhempi uskaltaa tehdä juuri itselleen sopivan ratkaisun.
Ylemmässä kuvassa äidin kaikki mussukat. Ja alemmassa olemme taas lempipuuhassamme, viikon aikana tulee tehtyä monta kakkua tai muuta leivonnaista. Siitäkin huolimatta, että mulla on unelmaduuni, niin lottovoittoa odotellaan. Tätä elämää olisi kiva jatkaa monta vuotta, välillä iskee nyt jo angsti että tämä loppuu ihan liian pian. Pari vuotta sujahtaa hetkessä. Leipoen, laulauen ja leikkien =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)