tiistai 31. joulukuuta 2013

Aina ei tiedä

Hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä on vietetty rauhallista iltaa naapuriperheen kanssa. Simon katsoi muutaman raketin ulkona ja halusi sisään. Muuten on syöty, juotu ja leikitty.

Voi vaan todeta, että aina ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuosi sitten vaihtui myös vuosi ja tiedossa oli, että vauva olisi taloon tulossa. Vaan että kaksi, sitä ei aavistanut vielä kukaan. Vaan niinpä tulivat nuo ihkut pojat elämäämme vuonna 2013 =)

Tässäpä tämä on, kolmen koplamme vuoden viimeisenä päivänä.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Erilainen episodi

Välillä saattaa tulla yllättäviä muutoksia ohjelmaan. Niin kävi perjantaina. Aloitin ruoan teon ja paistoin broileria. Luultavasti syystä, että olin unohtanut laittaa  tuulettimen päälle, niin palohälytinjärjestelmä alkoi hälyttää. Eikä se pidä ihan hiljaista ääntä. Oli muuten eka kerta, tulipahan testattua. Mutta se ei halunnutkaan vaieta. Joten varsin pian tein päätöksen pukea ulkovaatteet lapsille ja painua jonnekin kyläilemään. Ääni oli lapsille liian kova jä näin Johan sai rauhassa häärätä järjestelmän kimpussa. Suuntasimme pitkän matkan naapuriin, tien toiseen haaraan. Joten illastahan tuli oikein mukava. Simon oli tyytyväinen, kun sai leikkiä naapurilasten kanssa. Lopulta järjestelmäkin hiljeni. Illan päätteeksi kokoonnuimme kaikki naapurin luo ja tilasimme ruoat pitsataksilla. Nam nam jouluruokien jälkeen. Omat puolivalmiit broilerit ja ranskalaiset päätyivät siis roskikseen.
Nyt täytyy toivoa, että järjestelmässä ei ole suurempaa vikaa, etei hälytys toistu. Pääasia on tietysti ettei oikeaa vaaraa ollut. Ja lopputoteama on se, että hitto vie miten kivaa kun on huippunaapurit!

lauantai 28. joulukuuta 2013

joulutunnelmia

Sinne se meni, nimittäin joulu. Ja aattojakin käytännössä kaksi. Meillä kun perinteisiin kuuluu, että aattona olemme minun perheeni kanssa ja joulupäivänä anoppilassa. Molempina päivinä on sama kaava, ruokaa, pukki, lahjoja... Ja lahjojahan riitti, kun niitä kahdessa paikassa oli. Pukkikin kävi molempina päivinä. Ihanaa oli myös käydä hautausmaalla, pitkästä aikaa kävin sekä Pernajassa että Loviisassa. Kynttilän saivat siis sekä mummi, ukki, famo ja fafa.

Tässä hieman tunnelmia molemmilta päiviltä. Lapset saivat hienoja lahjoja, kuten me itsekin. En viitsi erotella tai mainita lahjoja, mutta Simon sai kauan odotetun muumilaivan. Kaikki lahjat olivat hienoja. Suuri kiitos kaikille tontuille!

Aaton tunnelmia









Joulupäivän tunnelmia






Nyt rauhallisesti, ilman suunniteltua ohjelmaa kohti seuraavaa vuotta.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

lauantai 21. joulukuuta 2013

Äidin joulutoivelista

Tässä tulee äidin lista.

1.Terveys. Toivon terveyttä niin itselleni kuin läheisilleni.

2.Raha. En tarvitse miljoonia, mutta voi jos jostain saisin niin paljon, että voisin olla kotona kolme vuotta. Tai edes vähän kauemmin. Olen laskenut, että yksi kuukausi vaatii yhtä tonnia, eli edes jokunen tonni jostain.
Lupaan, etten tarvitse tavaraa, vaan laitan rahat lyhentämättä kotonaolokassaan.

3.Onni. En osaa kaivata muuta. Elämä on hyvää juuri nyt, anna sen pysyä tällaisena.

4.Rakkaus. Olen vieläkin, ihan tosissani, sitä mieltä että parasta parisuhdeaikaa ja -terapiaa on katsella yhdessä yhteisiä lapsia. Mutta, pukki kiltti, muistuta meitä silloin tällöin tekemään jotakin myös kahdestaan.

5. Suvaitsevaisuus. Tämä voisi merkitä vaikka mitä, sillä toivottavaa olisi että kaikki saisivat olla juuri sellaisia kuin he ovat. Tarkoittaen niin sukupuolta, ikää, yhteiskuntaluokkaa, ammattia, seksuaalisuutta... Nyt mielessä oli kuitenkin vielä pieni äitiyteen liittyvä asia. Annetaan kaikille oikeus tuntea juuri omalla tavallaan ja oikeus myös sanoa ääneen, miltä tuntuu. Äitiys ei ole suoritus, joten kenenkään ei tarvitse vertailla mitään. Muta viime aikoina on joskus tuntunut pahalta, kun saa kovastikin pilkkaa ja saa kuulla, että voisi sanoa myös rehellisesti. On hienoa, että nyt uskalletaan puhua myös siitä, että äitiys voi olla rankkaa ja äiti voi väsyä ja aina ei ole kivaa. Mutta jos tuntee, että tämä on elämän kulta-aikaa, jos mielummin lähtee hop loppiin kuin kavereiden kanssa ravintolaan, jos mielummin risteilee siljalla kuin lähtee ilman lapsia Karibialle, niin saa kuulla kommentteja että "on ihan ok, myöntää haluavansa myös muuta" Totta hitossa on, mutta onko pakko.... Ja jos ei tiedä, mitä tarkoittaa uupunut äiti tai kaaos kotona, niin täytyy pitää suu kiinni. Sillä jos sanoo, että elämä on leppoisaa ja helppoa saa taas kommentteja "kyllä sä sitten tiedät kun olet silmät ristissä" tai "tiedät kyllä minkälaista oikea äitiys on kun olet ollut kaupassa kolmen huutavan lapsen kanssa" Sittenkö vasta tiedän????? En siis ole kokenut oikeaa äitiyttä lainkaan, jos se ei ol tuntunut raskaalta.... Tai siis olen, mutta en olisi saanut sanoa ääneen,  vaan silloin pitää laittaa suu suppuun. Eikö olisi aika, että kaikki saavat sanoa juuri sen miltä tuntuu???? vertailematta, häpeämättä ja syyllistämättä.
(kun se, että ei pidä raskaana ei todellakaan tarkoita, etteikö koti olisi joskus täynnä leluja, mehut lattialla, vauvat huutamassa kuorossa tai useammalla kakat housussa. En vaan koe sitä rankkana, vaan leppoisana elämänä)

6.Ai niin, rakas joulupukki kyllä mä nyt voisin toivoa myös piiiitkiä yöunia =)


Ja jos mä kirjoittaisin sellaisen oikean listan, niin se voisi olla sitten tällainen.

lahjakortteja - ihan mihin vain, ravintolaan, vaatekauppaan, hotelliin, sisustuskauppaan....
shoppailurahaa alennusmyynteihin
Luhdan toppatakki
tehosekoitin
paistinpannu
 Paul frankin pussilakanasetit
hopeakorut toimivat aina
suihkugeeliä
ja tietysti suklaata =)

ja ne kalliit haaveet:
Kenwoodin yleiskone ja uusi tietokone

Meidän pakettimme on nyt pakattu ja kaikki on valmista, tervetuloa joulu!


Näiden heppujen kanssa on kiva odottaa ja viettää joulua, ei näillä äidin toivomuksilla niin väliä =)

torstai 19. joulukuuta 2013

Koulujen joulujuhlat

Huomenna olisi koulun joulujuhlat. Jotenkin erittäin kaukainen ajatus. Ihan ulkona koko koulumaailmasta. Samalla on mieleen iskenyt myös ihan liian aikainen haikeus. Olen ollut kotona jo puoli vuotta. Jos ei lottovoittoa tule, töihin on palattava tammikuussa 2015. Kolmasosa tästä lomasta on siis jo mennyt. Ihan hirveää, miten hirveän nopeasti.

Joulujuhlapäivällä tulee aina olemaan tietynlainen merkitys viime vuoden jälkeen. Nyt on kulunut vuosi siitä, kun menin joulujuhlista kotiin. Erittäin tyytyväisenä, olinhan juuri yllättänyt oppilaani tanssimalla gangnam stylea. Edessä olisi muutama viikko vapaata, saisimme olla kaikki päivät yhdessä pojan kanssa. Se oli tärkeää, sillä tarhan aloittaminen oli itselleni kriisi, olisinhan halunnut olla itse kotona poikaa hoitamassa. Ja kun tulin juhlista kotiin tein testin, joka näytti kaksi viivaa. Minä, joka jossain vaiheessa jo pelkäsin lapsettomuuden mahdollisuutta, odotin toista lasta. Mikä maailman paras aloitus lomalle <3 sitähän en vielä silloin tiennyt, etä meille olikin iskenyt tuplapotti! Mutta parempaa alkua joululomalle on mahdotonta ajatella. Ja siitä on nyt jo vuosi....

Kaikille oppilaille toivotan oikein hyvää lomaa, nauttikaa vapaistanne. Täällä loma jatkuu, joten sinänsä ei tunnu huomenna erityiseltä.

tiistai 17. joulukuuta 2013

tarkoin harkittu

Simon on nyt lukenut postissa saapuneet lelulehdet kannesta kanteen. Näyttänyt sitä sun tätä ja käynyt läpi mitä kotoa jo löytyy. Mitään ei ole kuitenkaan tullut muodossa "haluan". Kunnes eilen. Ihan varoittamatta, yhtäkkiä tuli selkeällä äänellä. "Simon nosturi, tarroja ja hampurilaista" Siinä se, toivomuslista. Vähän turhan myöhään, kun pukki on jo ostoksensa tehnyt. Tosin näistä ei mikään nyt pakettiin olisi päätynyt kuitenkaan. Nosturi on hieno leikkikalu ja muutamalla kaverilla sellainen onkin. Nuo kaverit ovat kuitenkin hieman vanhempia. Simon on vielä liian pieni. Sellainen varmasti meille tulee jossain vaiheessa, sillä tykkäämme itsekin siitä, mutta poika saa kyllä odottaa vielä vuoden tai pari. Tarroja kyllä on ostettu silloin tällöin kauppareissulla muutenkin. Ja hampurilainen on hieman hankala pakata. Täytyy, siis ihan pakko, käydä hampparilla välipäivinä. No, mehän emme mieheni kanssa vastustele. Kunnon hampurilaisateria, nam! Eli alle kolmekymppiä yhteensä kaikki toivomukset. Enemmän on kyllä uponnut nyt =)


maanantai 16. joulukuuta 2013

kaksi varmaa asiaa

Ensinnäkin. Meillä ei enää KOSKAAN lopu Nan kesken. Haen sitä vaikka maailman ääristä, kun se on loppumaisillaan. Eilen olin laskevinani, että kyllä me pärjäämme tämän päivän, kun illalla joka tapauksesa on edessä visiitti ruokakauppaan. Vaan pojat joivatkin yöllä ja aamulla niin paljon, että maito loppui. Siinä ei ole paljon varaa improvisaatiolle, ei paljon muuta voi tarjoilla. Ja nukkumaanhan noi ei rupea ilman maitoa ja väsyneenä ainut lohtu on MAITO! Eli vähän aikaa oli hieman tuskainen tunnelma.

Toiseksi. Se on varmaa, että suuri helpotus elämässä on ihanat naapurit. Näppäilin huonolla hetkellä naamakirjaan tekstin, että maito on loppu. Meni muutama minuutti ja joku koputti ovelle. Kas, naapuri toi meille maitoa. Ah ihanuus! Nyt kaikki pojat nukkuvat. Suuri kiitos ihanalle naapurille! Ja onneksi heikolla hetkellä näpyttelin typerän viestin facebookiin. Apu oli lähellä =)

Näin täällä tänään, rauha on taas laskeutunut!

lauantai 14. joulukuuta 2013

puuroa napaan

Ensimmäinen ruokakokemus takana pikkupojilla. Pieni puurokokeilu tuli tehtyä. Lopputulos - no ei nyt kovin paljoa uponnut. Eivät oikein ymmärtäneet jutun juonta. Suurin osa puurosta pörisi takaisin. Mutta ei ainakaan nyt näyttänyt siltä, että näillä olisi yhtä tarkka kurkku kuin isoveljellä joka kakoi kaiken takaisin. Pojat eivät kyllä kakoneet ainakaan nyt. Huomenna kokeillaan taas. Ja isoveli, joka ei ole pitkään aikaan syönyt puuroa (koska vanhemmat ovat laiskoja) pyysi puuroa myös, kun pikkuveljetkin saivat. Ei ollenkaan huono juttu!

perjantai 13. joulukuuta 2013

söpöläiset ja pelle

Tässä muutama kultainen kuva lisää.



Ensimmäisessä kuvassa on juuri kylvyssä käynyt poika. Bamse-lasit tuovat uskottavuutta, tai sitten ei =)
Koko tonttu jauhoissa, mutta mitäpä siitä. Piparit on jo syöty, nytkö on jo joulu? vai pitäisikö ensi viikolla tehdä lisää pipareita? Vai jopa piparkakkutalo....
Etunoja kunnossa, kun tonttulaulut soivat karaokessa. Itse käytin aikoinani hyppynarua, poika on itse keksinyt taskulampun ;)

 Saman peiton alla <3
 Tyytyväinen Oliver
 Kun äidin kädet eivät riitä, voidaan smurffit ottaa avuksi. Hyvin pysyvät pullot paikoillaan =)

Näin on hyvä olla, hyvää viikonloppua!

torstai 12. joulukuuta 2013

pikakelaus

Hups!

Edellisestä kerrasta onkin aikaa. Enkä voi väittää syyksi sitä, että olisi ollut niin kiireistä. Jotenkin vaan joulun tulosta nauttiminen on vienyt ajatukset. Ja askarteluinnostus on puhjennut kukkaan, joten Simonin kanssa olemme puuhastelleet kaikenlaista. Vesiväreillä maalaaminen ja muovailuvahalla leikkiminen kuuluvat taiteelliseen osaan. Pipareita olemme paistaneet, vessapaperirullasta tontun taiteilleet, joulumusiikkia kuunnelleet, lelulehtiä lukeneet ja muuta mukavaa. Koko joulukuu on niin hauska kuukausi. Koko muun vuoden inhoan koristeita ja krääsää, mutta joulukuussa tontut, kyntteliköt ja lumiukot ovat vain kivoja. Ja shoppailu ja ahjojen pohdinta ovat ihanaa puuhaa. Ei niinkään sen materian vuoksi vaan on kiva ajatella läheisiään ja pohtia mitä kukin saattaisi tarvita tai haluta. Maanantaina kävin yksin kaupungilla shoppailemassa. Hups, sinne vierähti seitsemän tuntia, ihan kotikaupungissa.

Kaikenlaista on ehtinyt olla ohjelmassa viime viikkojen aikana. Ehkäpä kuvat kertovat enemmän.



Pikkujouluviikonloppuna kävimme Snadistadissa, Ruoholahdessa. Kaikilla oli niin mukavaa! Suosittelen paikkaa lämpimästi!

Vesiväritaiteilua

Koristelua ja joulun odotusta

Lisää askartelua

Ihania aamuhetkiä, kaikki pojat kun ovat nyt pidemmän aikaa nukkuneet joka aamu yli kahdeksaan. Toivotaan että jatkuu!

Simon kävi kanssani 80-kymppisillä. Juhlat ovat pojan mieleen ja Simon hurmasi myös tanssilattialla =)

Hauskoja hetkiä

Vähän luntakin ja koristeita myös ulkona.


Tonttuilua <3

Näin meillä, palataan taas! Tämän päivän neuvolassa Walter oli 8,4 kg ja Oliver 7,7 kg eli reippaita ovat!

Nauttikaa joulun odotuksesta, stressaaminen ei kannata!