söpöläiset

Tässä ainakin minun mielestäni varsin hurmaavia kuvia. Ja kaikkihan näkevät että ensimmäisessä kuvassa Simon tekee piruetin. Näistäkin kuvista huomaa hyvin kaksosten välisen kuvauksellisen eron. Walter väläyttää aina kuvaan hymyn ja Oliver jonkinlaisen pelleilmeen.

Kaikella on puolensa. Haikailen jo nyt pikkuvauva.-ajan perään. Mutta toisaalta nyt huomaa jo suuren eron, miten helppoa on olla vaikka koko ilta yksin tämän klaanin kanssa. Vielä muutama kuukausi sitten piti vähän säätää, jos mies oli jossain. Nyt kaikki sujuu ongelmitta ja rauhallisesti. Tänäänkin meillä oli kivaa Simonin huoneessa, kun syötiin vähän pop cornia ja juotiin mehua, kaksoset olivat hengessä muana ja puuhastelivat lattialla.

Jos valkoisiin hätävalheisiin on uskomista, on meidän isi nykyään lähes työnarkomaani. Koko lauantain se oli töissä ja tänään lähti vielä illaksi takaisin töihin. Kumma kyllä, juuri näinä päivinä on ollut Akilleksen ottelu. Ja valheet ovat vain poikaa varten, Simon kun muuten lähtisi väkisin mukaan. Muutama viikko vielä niin on tämän kauden ottelut pelattu. Ja isi taas normaalisti töissä eikä näin kummallisiin aikoihin ;)

puhtaalta tuoksuva koti

Tämän illan olemme viettäneet anoppilassa evakossa. Siivooja kävi nimittäin kiillottamassa kotiamme. Loput palvelusetelirahat paloivat siis tänään. Ja tällä kerralla tulos on paljon parempi, ensimmäinen firma teki niiiin huona työtä, mutta nyt täällä on varsin puhdasta, saunaa myöten.

Siivottu koti, siisti koti. Sain useamman kommentin kun aloin odottaa kaksosia että nyt saat kyllä luvan luopua siisteysstandardeista. No pöh, Miksi? Pölyt valitettavasti kertyvät kyllä toisinaan, mutta yhtään enempää en kestä tavaroita ympäriinsä tai sotkuisuutta. Ja kyllähän tässä kotona ollessa on aikaa siivota leluja paikoilleen tarpeen mukaan. Sehän käy yhteisestä puuhasta. Mä olen aika huono leikkimään, joten mulle sopii hyvin, että lapset leikkivät ja mä kuljen perässä ja teen siivoamisesta leikin. Jos univajetta on kertynyt ja välillä väsyttää, niin se ei kovin paljoa vaikuta mielentilaani, mutta jos kotona on tavarat levällään niin heti alkaa ärsytyskäyrä nousta. Yksi leikki voi olla kesken, mutta ei niin että joka huoneessa on jotakin tai että tavaroita on ripoteltu pitkin taloa. En vaan kestä! Eikä siivoamisesta todellakaan tarvitse stressiä ottaa, kun koko ajan vähän poimii niin ei koskaan räjähdä homma käsiin. Eli ei koskaan tarvitse siivota. Tämä on edelleen filosofiani =)

Palataan vielä vähän menneisiin päiviin.
lauantain vietimme mummolassa poikien kanssa, kun isi oli bandyreissulla. Shoppailua Loviisassa (aina sieltä jotain pientä saattaa löytää) ja löhöilyä vanhempieni luona.

Sunnuntaina sain levätä 2,5 tuntia!!!!! Pikkupojat nukkuivat ja Johan oli Simonin kanssa. Ei uni jostain syystä oikein tullut, mutta lepäilin koko ajan kuitenkin. Viikko lopetettiin vielä syömällä pannukakkua.

Maanantaina Johan piti vapaapäivän. Me livahdimmekin Simonin kanssa viettämään laatuaikaa. Kävimme katsastamassa autoni, kahvittelimme, ostimme vähän vaatteita ja teimme viikon ruokaostokset. Ihan kahdestaan!

Näin siis täällä, palataan taas pian!

harjoittelua ja hurraahuutoja

Olympialaisten hengessä, tottakai!

Yksi missio mulla on ollut tällä viikolla, vihkiä lapset penkkiurheilun saloihin. Ja aika hyvin on mennyt. Että me hypittiin tasajalkaa Simonin kanssa kun Suomi hiihti sprintissä. Halattiin, huudettiin ja taputettiin. Simon on tosin taputtanut kolme päivää =) Hyvä Suomi!!!!! Lopulta Simon totesi, että voi herreguuud äiti!

samalla saimme inspiraation ottaa esille myös Simonin omat sukset. poika myös tykkäsi hiihtämisestä, eikä edes kaatunuit pienellä lenkillään. Tosin ei se lenkki pitkä ollut ja vielä paremmin hoituivat tuuletukset.

Simon on todennut monta kertaa että "nyt saa huutaa, hyvä Suomi" Jep!

joskus unelmat on ihan pakko toteuttaa

On unelmia ja sitten on unelmia. Toivottavasti jokaisella ihmisellä on unelmia. Kaikkia unelmia ei kuitenkaan voi eikä ole tarkoituskaan toteuttaa. Mutta tietyt unelmat ovat niitä, joiden vuoksi on valmis tekemään paljon, erittäin paljon. Ja juuri nyt on aika toteuttaa yksi unelma.

olen ehkä vanhanaikainen, mutta pienestä asti unelmani on ollut sama. Halusin naimisiin, oman talon ja ennen kaikkea perheen, omia lapsia. Melkein vaivautuneena tai ainakin pakahtumaisillani onnesta voin todeta, että olen saanut ne kaikki. Sanoin jo vähän päälle 10-vuotiaana mummille, että ei se rikkaus mutta se rakkaus. Niinpä. Pitkälti olen edelleen samaa mieltä. Tosin elämä on opettanut, että se raha, jos sitä on edes se tarvittava, niin helpottaa elämää varsin paljon. Kun sitä on pakko olla tiettyihin asioihin. Joten se vain on pakko hyväksyä, että se sanelee myös tietyt ehdot.

Kun minulla nyt on se perhe ja lapsiakin kolme, tunnen että elän juuri sitä elämää josta haaveilin. Enkä totta tosiaan ole pettynyt, tämä on käsi sydämellä vielä ihanampaa kuin kuvittelin. Ihan tosi! Tietyn turvan antaa tietysti se, että on vakituinen työ, vieläpä unelmaduuni, johon palata äitiysloman jälkeen. Mutta kiirettä minulla ei ole töihin. Sillä kotiäitiys on elämäni lottovoitto, se suurin unelmaduuni. Eikä todellakaan mikään työ. Korvissani särähtää, kun joku edes leikillään kutsuu lapsiaan työnantajiksi. Minä olen lomalla ja vieläpä elämäni parhaalla sellaisella. Ja totuuden nimissä, ei ole vielä kertaakaan tullut mieleen kaivata jotain muuta tai ottaa lomaa perheestä. Ehkä joskus kauppareissun ajaksi, mutta ei edes päiväksi. Kaikki on niin paljon hauskempaa yhdessä lasten kanssa.

Takaisin siis unelmaani. Olla mahollisimman pitkään kotona näiden lasten kanssa. Mulle oli hiipimässä jo paniikki, että ihan tosi nämä lapset kasvavat niin nopeasti että töihin on pian palattava. En haluu, en haluu!!!! Ja tässä paras, olemme päätyneet siihen että olen kotona siihen asti kun kaksoset ovat kaksi vuotta, eli syksyyn 2015. Jessss!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Se tarkoittaa taloudellisesti ammottavaa koloa ja tiukkaa linjaa, mutta siitä huolimatta se puuttuva viisi tonnia on niin pieni summa, että se on kaivettava jostain jotta tämä unelma on mahdollista toteuttaa.

Joskus on tehtävä, vaikka onkin järki-ihminen, niin kuin sydän käskee. Olo on nyt helpottunut, rauhallinen ja vielä entistä onnellisempi. Ei mitään hätää minnekään, voi vain nauttia sillä tätä elämää jatkuu vielä puolet pidempään.

Ja tässä nämä äidin kullat, syy siihen miksi unelma on pakko toteuttaa <3

Näissä tunnelmissa, <3

peräkanaa mennään

Perjantaina oli kulunut vuosi siitä, kun jo aavistetulle asialle tuli vahvistus. Perheeseemme tulee kaksoset. Tässä ne nyt menee, peräkanaa =)

Lieneekö sattumaa, että näköjään 16 minuuttia vanhempi isoveli on joka kerta edellä. Ja tulevaisuus

puuhaa täynnä koko viikko

Tämä viikko onkin ollut sellainen, että koko viikko on ollut täynnä mukavaa puuhaa. Ainoastaan tiistai oli ihan tyhjä ja pelkkää löhöilyä ja ulkoilua. Vihdoin oli nollakeli ja kaikki lapset terveitä, joten saimme jopa lumilyhdyn tehtyä.

Keskiviikkona oli mummolapäivä. Melkein koko päivän vietimme vanhempieni luona Loviisassa. Ohjelmassa oli leikkiä, kitaran soittoa, hampurilaisen syöntiä, ulkoilua....

Torstaina kävimme vanhalla työpaikallani Espoossa moikkaamassa. Muutama tunti vierähti nopeasti, kun oli paljon viihdyttäviä tätejä ja setiä. Lopuksi kävimme vielä lähikaupassa ja Simon sai ensimmäisen kerran kävellä oman pienen kärryn kanssa. Sen tiesivätkin sitten kyllä kaikki kaupassa, sen verran ylpeästi kertoi. Ilmoitti minullekin vain "laita sinne Simonin kärryyn"

Perjantaina oli taas kerhopäivä. Siellä on aina yhtä kivaa.

 Perjantaina kävimme illalla vielä Simonin kanssa katsomassa vanhojen tansseja. Simonin serkku oli mukana tanssimassa. Nätisti poika istui koko esityksen ajan ja tykkäsi musiikista. Jossain vaiheessa kun musiikki hiljeni kajahti salissa Simonin ääni, "taputtaa". Vaikka puhuikin ensin että mennään muumeihin =) Lopulta poika oli hurmannut tanssijatytötkin niin, että tytöt antoivat ilmapalloja ja halusivat poseerata pojan kanssa =)

Lauantai menikin vieraiden kanssa puuhastellessa. Siskoni kävi avomiehensä kanssa ja illalla vielä mummu ja mofa tulivat kahville. Simon sai nyt myös himoitsemansa nosturin.

Nyt isi ja poika kannustavat Akillesta, makaronilaatikko on uunissa, pikkupojat ovat nukkuneet vaunuissa useamman tunnin, äitikin ehti levätä vähän ja illalla saamme vielä naapurit kahville. Sitten taitaakin olla tämä viikko paketissa.

mokkapaloja ja ihkuja vaatteita

Tänään oli minun vuoroni järjestää mammatreffit. Tänään meillä olikin poikkeuksellisesti ohjelmaa, sillä olin kutsunut mukaan me&I vaate-esittelijän. Vieraitakin oli meidän tavallisten lisäksi kutsuttu muutama lisää. Tosin talven pöpöt tekivät tepposet ja seitsemästä vierasperheestä kolme jäi pois sairastumisen takia. Oli meitä kuitenkin mukavasti koolla.
Kyllähän ne vaatteet ovat kivoja, mutta hieman kalliita omalle lompakolleni. Yhden t-paidan tilasin Simonille.

Lapsille maistui ja myös aikuisille toki mokkapalat ja ne korvasivatkin tänään melkein koko lounaan. Leivonnainen joka toimii aina.

Sen verran paljon jäi myös suklaista herkkua jäljelle, että kutsuimme famon ja fafan iltakahville. Famolla oli mukana aivan ihanat ruokalaput vauvoille.

Pientä tohinaa on ollut näin heti viikon alussa, mutta kivaa sellaista.

jatketaan viikkoa, toivokaamme kaikille hyvää viikkoa!

Päivä täynnä ohjelmaa

Tänään on ollut päivä, jolloin on ollut mukavasti puuhaa ja tohinaa, varsinkin Simonilla.

Kymmeneltä aamulla oli jo Muumeja Amarillossa. Apsi apina ja Onni Orava olivat hieman pelottavia pojan mielestä, mutta kun muumilaulut alkoivat niin johan hymyilytti. Lopulta uskalsi jopa nopeasti Nipsun syliin.
Mukana olivat myös naapuritytöt ja yhdessä söimme vielä lounasta.

Sitten äkkiä kotiin. Simon nukkui päiväunensa autossa ja kuski vaihtui vain lennossa, koska vuorossa oli Akilleksen ottelu isin kanssa. Tänään tosin oli kiinnostanut muut asiat jääpalloa enemmän.

Kotona söimme ja sen jälkeen suunistin ruokakauppaan. Simon taisi pelätä, ettei äiti tuo hampurilaista ja halusi mukaan varmistaakseen oikeat ostokset.

Illalla vielä Johan meni hiekottamaan pihaa, jolloin poika katsoi ulos ikkunasta ja totesi "Simon mukaan heittämään hiekkaa". Kolmannen kerran siis ulkovaatteet päälle ja ulos =)

Varsin paljon mukavaa ohjelmaa on siis yhteen päivään mahtunut =)

Sinne hurahti taas yksi viikko, huomenna uusi viikko ja uudet kujeet!

puoli vuotta täynnä

Puoli vuotta sitten:

 ja nyt:

On siitä kulunut jo puoli vuotta
päivästä jonka aina muistan, enkä suotta.
Oli perheemme muuttunut suuremmaksi
kun prinssejä tuli kerralla kaksi.
Välillä saattaa riittämättömyys vaivata,
kun samaan aikaan päätätte syliä kaivata.
Mutta rikkaus oli saada teidät maailmaan
ja päästä kasvuanne seuraamaan.
kaksosissa jotain on erikoista,
miten hienoa saada seurata moista,
kahta jätkää hauskaa ja viihdyttävää,
joiden kanssa saa viettää ihanaa elämää
Heppuja ihania olette te somat
vanhempien ja isoveljen silmäterät ikiomat 

Kiitos kun olette olemassa!

ruokaa pidemmän kaavan mukaan

Tänään olemme lasten kanssa viettäneet suurimman osan päivästä keittiössä. Kiva, kun joskus tulee valmistettua ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Appivanhemmat tulivat syömään ja niinpä teimme usean ruokalajin kattauksen. Apujoukot pysyivät hyvin hommassa mukana, siinä ne kaikki kolme pyörivät mja pitivät seuraa.

Ruoaksi oli

alkupala: täytettyjä tuulihattuja
pääruoka: hirvipaprikapataa ja kermaperunoita
jälkiruoka: raparperimansikkakiisseliä ja vaniljavaahtoa
kakun kanssa vielä suklaakakkua

nam nam!

Illalla innostuimme vielä Simonin kanssa tekemään lumiukon roskapussinvientireissulla. Ainut vika oli, että Simonin mielestä lumiukolle olisi pitänyt viedä akilles-kaulaliina, mutta nyt sai kelvata muu. Innokkaana poika katseli ikkunasta lumiukkoa, jännää kun pihalla on nyt sellainen. Vihdoinkin nollakeli!!!!

välillä sattuu ja tapahtuu

Eilen oli päivä jolloin Simonille sattui ja tapahtui.

Ensiksi poika sai päähänsä tehdä graffitin. Onneksi tämä ensimmäinen kynäkokeilu muualle kuin paperille tuli tehtyä sohvalle. Nahkasohva kun on helppo puhdistaa. Joten suurempaa paniikkia ei syntynyt. Tosin reaktioni oli sitä luokkaa, että poika ehkä uskoi eikä ihan heti tehtaile uusia taideteoksia.

Hieman myöhemmin leivoimme kakkua. Kaikki sujui mallikkaasti ja taikina saatiin vuokaan. Kun käänsin selkäni oli nuori herra avuliaasti yrittänyt nostaa vuokaa. Se vaan sattui olemaan irtopohjavuoka ja sormet osuivat avausklipsiin. Eli kakku oli yhtäkkiä ihan muualla kuin sen piti. Taikina valui pitkin pöytää ja lattiaa. Simon itse pelästyi ja itki, mutta enpä jaksanut muuta kuin nauraa. Äkkiäkö tuon siivosi ja sitten leivottiin uusi kakku. Sen verran laiskistuin, että Johan sai ostaa pakastepitsaa kotimatkalla ja ruoaksi olikin pitsaa ja cokista =)


Äiskän apulainen <3

hyvää viikonloppua kaikille

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

niin älyttömän kivaa

Välillä kesken tavallisen arjen tulee hetkiä, jotka ovat kuin kullanjyviä. Jolloin huomaa taas kerran, miten hitsin hauskaa on perheellisen elämä.
Johanilla oli taas torstaiseen tapaan sählyilta. Sattuikin sopivasti että telkkarista vahingossa löytyi olympialaisia näyttävä kanava ja siellä oli taitoluistelua. Se on laji, jota itse tykkään katsella. Simon innoissaan imitoi luistelijoita. Olohuoneen lattialla nähtiin hyppyjä, pirietteja ja muita ravistuksia. Ja pikkupojat olivat innoissaan. Kikattivat isoveljelleen kippurassa. Kuulosti niin hauskalta ja ihanalta, vatsasta kumpuava nauru =)

Samalla kun on haikeaa että pojat eivät ole pikkuvauvoja enää, on myös ihanaa nähdä miten he yhä enemmän seuraavat muiden menoa ja osallistuvat elein ja käsillä huitoen.

pupu kävi täällä

Sen verran monta päivää olemme oleskelleet nyt itseksemme, että oli keksittävä jotain jännää. Niinpä muistin yhtäkkiä, että kaapissa on pupupuku ja vedin sen päälleni. Simon tosin vähän pelästyi pupua, mutta on siitä puhuttu koko ilta. Aika hassuahan se oli. Kaikki tällainen on kivaa =)

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että selvisimme vähällä taudin suhteen. Yskää on kyllä lapsilla vielä, mutta muuten ovat ihan kunnossa.

Nämä ovat ehkä tavallisimpia otoksia arjestamme tällä hetkellä, puuhastelua keittiössä =)

Ja lopuksi vielä kuva viime lauantailta, pikkupojat kauluspaidoissaan lähdössä synttärikahveille.

flunssaa

Voihan rähmä, nyt tännekin löysi tiensä flunssapöpöt. Yö menikin kokonaan valvoessa. Oliver oli niin tukkoinen, että nukkui levottomasti koko yön ja nekin hetket vierelläni meidän sängyssä. Kun siihen lisää, että Simon tuli jo yhdeltä yöllä meidän sänkyymme, kuumeisena, niin ei siinä juurikaan kukaan nukkunut. Paitsi Walter, joka pienestä tukkoisuudesta huolimatta nukkui hyvin. Simon hääräsi koko yön, niin että tarvitsi jo itselleen koko perhepedin. Jaksamisessa ei ollut vikaa. Kun Johan lähti yöllä juomaan niin poika pinkaisi pystyyn ja käppäili keittiöön. Istui siellä pitkän tovin ja viihdytti  ja joi mehua.

Ja aamulla pojat olivat aika hyvässä kunnossa, Oliver vähän väsynyt ja Simonilla vähän räkää, mutta muuten ei suurempia. Ehkä selviämme jollain lievällä versiolla... Itselläni on kurkku kipeä ja nenä vähän tukossa. olokin on hieman veltto, mutta kun kuume ei koskaan nouse vaan kehon lämpötila putoaa lähemmäs 35 astetta...

Varsin rauhallisesti siis tänään täällä, ei ulkoilua eikä suurempia ohjelmia....