Vierähtänyt tovi edellisestä tekstistä. Ehkäpä siksi, että täällä on vietetty varsinaisen rauhallista elämää. Ei enää suuria retkiä eikä senkään vertaa suunnitelmia, nyt vain odotellaan. 35 viikkoa vierähti hyvissä voimin ja kaikkea puuhastellen sekä erittäin levollisin mielin. Tällä viikolla olo on jo hieman erilainen. Nyt ei enää kävellä pitkiä matkoja, sillä pienikin fyysinen rasitus aiheuttaa tuntemuksia. Ei suurempia, mutta painaa tuo maha kuitenkin jonkin verran =) Ja kun viimein sisäistin, että olemme niin pitkällä että pojat ponkaisevat maailman päivänä minä hyvänsä niin tuli jotenkin rauhaton ja levoton olo. Ei huonolla tavalla, vaan nyt jotenkin istuu vaan ja odottaa että pääsisi tositoimiin ja näkisi noi pikkupotkijat. Ihan kohta, ihan kohta...
Onhan nyt jotakin pientä tekemistä riittänyt tälläkin viikolla. Kahvittelemista varsinkin. Sunnuntaina ja keskiviikkona on ollut nimpparikahveja naapureiden luona. Torstaina leipomista ja kahvittelua meillä, kun veli toivoi teittyä kakkua ja tuli tänne viettämään omia synttäreitään.
Ja eilen oli vuorossa ihanaa ruokaa, kun päädyimme mieheni kanssa kahdestaan mukavaan ravintolaan Jokirantaan. Suosittelen lämpimästi Fryysarinrantaa. Ja nyt mekin olemme sentään viettäneet kahdenkeskistä aikaa, ruhtinaalliset kolme tuntia tänä kesänä. Noin torstaisen hääpäivän kunniaksi. Kyllä me olemme hurjia lastenvahtien käyttäjiä. Ei ole vaan tullut taas mieleen, olemme tehneet asiat perheen kanssa.
Lieneekö viimeinen postaus ennen poikien syntymää? Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti