Äidin mielessä pyörii... kaikenlaista

Olemme mieheni kanssa molemmat erittäin huonoja stressaajia, asiat tapahtuvat omalla painollaan ja yleensä kaikki kyllä kääntyy oikein päin.... emme myöskään ole suuria filosofeja. Elämme enemmän kuin mietimme. Nyt vähitellen, h-hetken lähestyessä, pieneen mieleeni on jotenkin tullut erinäisiä pohdintoja. Kuuluu luultavasti asiaan. Tähän asti raskauden aikana olen vaan porskutellut etiäpäin, sen enempää asioita miettimättä. Tai miettinyt konkreettisia asioita, minkälaiset vaunut, mahdummeko autoon, samanlaiset sängyt molemmille, kuinka paljon mätsääviä vaatteita... Ja nämä vaate ja hankintajutut ovat niin lähellä sydäntäni, että ne eivät aiheuta harmaita hiuksia vaan ihania hetkiä... Paitsi tietysti lompakolleni ;)
Heti helmikuussa oli selvää, että kaksosten kanssa juhannus on jonkinlainen rajapyykki. Kunhan niin kauan pysyvät mahassa ongelmitta, niin sen jälkeen kaikki viikot ovat kotiin päin. Hups, juhannushan meni jo! Ja juu ei, ei merkkejä mistään kiireestä vielä. Hyvä niin! Mutta joka tapauksessa, h-hetki kyllä lähestyy, se on selvää. Ja niin ehkä eri tunteet nousevat aivosoluja kutittelemaan.
Ensinnäkin tietysti uteliaisuus. Pian saamme nähdä minkälaisia tyyppejä meille muuttaa. Ovatko pojat ihan samanlaisia, koskee niin ulkonäköä kuin luonnetta. Montakohan kertaa itse sotken nuo veijarit.... Ja miten eroavat isoveljestään, joka on ollut sellainen erittäin helppo tapaus, terve ja hyväntuulinen kaveri, jonka kanssa oli helppoa olla vaikka koko päivä Jumbossa.
Toiseksi siis, miten paljon elämä muuttuukaan nyt. Saattaa olla erittäin mahdollista, etten kolmen lapsen kanssa istu joka viikko lounaallla kaupungilla. Ehkä enemmän pysyttelemme kotona. Se sinällään kuulostaa oikein kivalta, enää ei tarvitse mennä koko ajan, ihan hyvin voi ottaa iisisti. Mutta myönnän, olen kyllä jo miettinyt ratkaisuja, miten lähden kolmen lapsen kanssa kauppaan yksin. Ihan vaan, koska sellainen kuuluu siihen, mitä itse ajattelen vapaudella. Sitä että pääsen porukkani kanssa minne vaan.  Ilman heitä minun ei ole tarve mennä minnekään.
Suurimmat tunteeni liittyvät esikoiseemme. Tuo pieni hemmoteltu prinssimme, joka on saanut nauttia huomiostamme yksin kaksi vuotta. Samalla olen aina ollut sitä mieltä, että haluan (jos vain mahdollista) että lapsella on sisaruksia, on rikkautta omistaa sisko tai veli. Mutta myönnän, niin hölmöltä kun se kuulostaakin, että mietin myös mitä olen tekemässä. Entä jos olisimme valinneet, että esikoisemme jääkin ainokaiseksi ja saa kaiken huomiomme? Olisiko hän silloin maailman onnellisin ja hemmotelluin poika? No ei tietenkään. Mutta tuli vain mieleen. Sillä hän on se, jonka elämä nyt muuttuu kertaheitolla joksikin ihan muuksi. Nämä tunteet tulivat jotenkin erityisesti mieleen, kun pohdin miten tiivis on kaksosten välinen suhde. Jääkö esikoinen nyt kuitenkin tavallaan yksinäiseksi? Tuleeko hän aina olemaan jotenkin ulkopuolinen? Ja vaikka kuinka näitä pohdiskelen, olen kuitenkin varma siitä, että kaikki menee juuri kuten pitääkin. Kaikki tunteet ovat kuitenkin sallittuja.
Ihan konkreettisesti olen miettinyt myös synnytystä. Tähän asti en ole sitä juuri miettinyt, sillä ekasta kerrasta ei jäänyt traumoja eikä pelkoja. Luotan nytkin, että kaikki sujuu. Eihän paljon muutakaan voi ja pääasia, että sieltä tulee ulos kaksi pientä veijaria mahdollisimman turvallisesti. Mutta toivon, että ei sektiota tarvita. Haluan nimittäin, että mieheni voi olla mahdollisimman paljon esikoisemme kanssa koko ajan, joten haluaisin pärjätä vauvojen nostamisen kanssa mahdollisimman yksin. Kyllähän mies ja poika tulevta sairaalaan moikkaamaan joka päivä, mutta ensimmäisestä kerrasta poiketen, olen kuitenkin suurimman osan ajasta ilman miestäni sairaalassa. Ja haluan nostaa esikoisen syliini heti. Olisi rankkaa sanoa, ettei äiti nyt voi nostaa. Myönnän, on ajatuksena muutenkin rankka, että joudun olemaan useamman yön erossa lapsestani. Tähän asti yksi yö pari kertaa vuodessa on ollut maksimi.
Oho, nähtävästi kun postauksen pituutta katsoo, niin ajatuksia oli jonkin verran. Koska yleensä postaukseni ovat ruusunpunaisia hehkutuksia, niin edustakoon tämä nyt jotakin vähän muuta. Kyllähän yhteen päähän mahtuu... kaikenlaista!

Hyvää juhannusta kaikille!

Meillä juhannus on sujunut erittäin rauhallisissa merkeissä. aamupäivä meni omalla painollaan. Sitten oli vuorossa pojan yli kolmen tunnin päikkärit. Piipahdus paikallisella uimarannalla sopi myös ohjelmaamme. Ruoaksi tietysti grilliherkkuja (tai no poika söi omia lihapulliaan useamman jo kylmänä).
Pöllipeli on ollut jo muutaman vuoden autotallissamme, mutta jäänyt kokeilematta. No, nyt sekin asia on korjattu. Ihan kiva peli olikin! Poika hoiti tuuletuspuolen, hyvääää!!!!!
Onneksi olemme kummatkin sitä mieltä, ettei rutiineista tarvitse olla niin tarkka ja pitää aina niin kiinni. Pojalla oli niin innokkaat ja kivat leikit meneillään, ettemme raaskineet laittaa tuota nukkumaan. Reippaasti tuo on ollut seuranamme 22.30 asti. Nyt taisi varsin hyytynyt kaveri nukahtaa heti sänkyyn päästyään.

Toivottavasti huomenna ei sada, suunnitelmissa on suunnata Lintsille koko perheen voimin.

Leppoisaa juhannusta kaikille!

Juhlahumua ja kesäteatteria

Kesä jatkuu, vaikka nyt kelit ovat olleet vähän vilpoisempia.

poika on nyt sisäistänyt, että meillä aina  leivotaan. Sattui niin, että ensin yksi viikonloppu meni omiin 30-v kekkereihin ja heti seuraavalla viikolla leivoimme siskoni valmistujaisiin. Joten kakkuja on tehtailtu. Poika seisoikin sitten jo aamusta muffinssipellit sylissä ja ilmoitti "leipoo kakku uuniin". Hyvä, kun on iinnokas apulainen. Tosin hieman sotkuista välillä puuhastelumme, mutta kivaa joka tapauksessa, äkkiäkös vähän jauhoja ja sokeria lattialta pyyhkiii.... No, parin viikon päästä pojan omat synttärit, joten silloin taas kakkutehdas pystyyn...

Eilen koimme taas monta uutta asiaa. Suuntasimme taas Helsinkiin, tällä kertaa tosin ihan vain huvin vuoksi. Ensin hieman shoppailuja. Välikausihaalari oli jo alennuksessa ja vauvoille löytyy nyt muutama tuttipullo ja tutti. Ja mummu osti toisen sitterin, joten nyt taitaa löytyä kaikki tarvittava.... Kun minun siskoni lopetti päivän työt suuntasimme pizzeria Dennikseen Töölöntorille. Tarkoitus oli syödä Picnicissä, mutta koska poika oli niin innoissaan ratikoista oli "pakko" mennä muutaman korttelin päähän syömään, jotta saimme pienen ratikka-ajelun ohjlemaan. Ajelu oli pojan ensimmäinen. Dennis oli muutenkin hyvä vaihtoehto, siellä oli hieno leikkipiste pallomerineen. Joten iloinen ruokahetki oli taattu.
Illalla oli edessä vielä suurempi elämys. Poika pääsi ensimmäistä kertaa kesäteatteriin, tai yleensä teatteriin. Espoossa oli näytelmänä Folk o rövare i Kamomillastad, eli saimme seurata rosvojen Kasper, Jesper ja Joonatan touhuja. Pienestä sateesta huolimatta ilta sujui hyvin. Simon jaksoi hyvin seurata ja istua koko näytelmän ajan (tosin pituus oli vain 1,5 tuntia ja välissä vielä tauko.Tästä on kuitenkin hyvä aloittaa kulttuurikasvatus ;)

Juhannusta kohti!

30-v taittui

No niin, kaksi viikkoa lomaa pian takana. Hyvin aika kuluu lomallakin. Tällä viikolla varmasti pitäisi tuntea itsensä paljon vanhemmaksi, alkoihin uusi vuosikymmen. Suuremmat juhlat jäivät järjestämättä, sillä itseni lisäksi lähipiirissä on monta muutakin, jolta olisi alkholit jääneet väliin joka tapauksessa. Kahvit tottakai järjestin, sillä kakkujuhlien järjestäminen on yksi lempipuuhistani. Ja niin juhlia oli kaksin kappalein. Perjantaina ensin naapurit sekä muut kaverit kokoontuivat. Lapsia oli paaaaljon, vilskettä riitti =)
Sunnuntaina vieraiksi saapuivat molempien vanhemmat, siskoni ja veljeni sekä muutama muu tuttu. Tällaiset kestit piristävät kovasti. Eivät tuota stressiä lainkaan, sillä olen aina tykännyt kekkereillä käymisestä sekä niiden järjestämisestä. yhdessä pojan kanssa leivoimme kakut ja keksit, joten meillä riitti puuhaa moneksi päiväksi.
Kolmen kympin rajapyykki ei tuota kriisiä. Täytän oikein mielelläni 30-v. Tämä ikä on paljon parempi, esimerkiksi teini ja 15 vee en haluaisi olla uudestaan.
Tosin välillä melkein pelottaa. Kaikki asiat ovat menneet niin putkeen, melkein kuin olisi elänyt kuplassa tai pumpulissa. Suurin haaveeni oli mennä naimisiin ja saada lapsia. Sen lisäksi ehkä omakotitalo. Ja jos vaikka vielä työ opettajana. ja hitto, olen saanut kaiken. Ei voi olla kuin tyytyväinen ja onnellinen ja pitää huolta siitä minkä on saanut. Toki ympärilläni on ollut surua sekä ongelmia. Ehkä tehtäväni onkin olla vahva ja läsnä silloin kun muut kaipaavat tukea. Se ei tarkoita, että olisin aina vahva, mutta tarkoitan siis että voin ottaa voimani käyttöön, jos niistä on apua jollekin.

Tällaista ikäpohdintaa tällä erää. Toivottavasti helteet palaavat pian =)

Pienet asiat, suuria seikkailuja

Ja kesä vaan paranee....
Miten ihanaa, että koko viikko on ollut aurinkoinen ja suosinut kaikkia lomalaisia. Ja miten nopeasti ensimmäinen lomaviikko on hurahtanut.
Tänään perheemme isi on ollut Tallinnassa mikroautoilemassa, joten olemme viettäneet lauantaita kahdestaan pojan kanssa. Aamupäivä meni leipoessa. Päivällä otimmekin kolmen tunnin päikkärit, ettei vaan stressi iske ;)
Kun sitten pitkän levon jälkeen mietin seuraavaa siirtoa eivät kotiaskareet enää tuntuneet hauskoilta. Aamulla vielä pyykkien pesu ja tiskit sujuivat kuin tanssi. Nyt teki mieli jotain muuta. Niinpä hyppäsimme pojan kanssa autoon ja suuntasimme Porvoon keskustaan ja joenrantaan. Pari tuntia sujui leppoisasti, kun katselimme avoautoja, moottoripyöriä ja veneitä. Veden läheisyys on eksotiikkaa, maalla kun asumme. Ruokailukin hoitui hienosti ja kätevästi, kanakori äidille ja nakkikori pojalle. Kyytipojaksi äiskälle kylmä cokis. Nam! Pojan pillimehu tyhjeni jo ennen kun ruoat tulivat pöytään. Ruokailun jälkeen siirryimme kioskille, jossa on paras jäätelövalikoima. Matkan varrella istahdimme laiturille katsomaan veneitä. Simon loisti kuin Naantalin aurinko, istui onnellisena ja katsoi veneitä ja tokaisi "jännää". Näinkin pieni hetki voi olla lapselle kuin suuri seikkailu.
Jäätelökioskilla otin molemmille pehmikset, itselleni tötteröön ja pojalle purkkiin. Ajattelin käytännöllisesti, että purkki sotkee vähemmän. Vaan poika ei niinkään välittänyt jätskistä, vaan selitti tötteröstä. Kävin siis ostamassa tyhjän vohvelitötterön ja se olikin juuri se, mitä poika jälkkäriksi himoitsi. Jätski suli siis purkkiin ja tötterö katosi tyytyväisen pojan suuhun.

Nyt saattaa kyllä olla, että huomiset vieraat saavat tulla kotiin, jossa lattiat eivät kiillä. Mutta retki oli sen arvoinen, he saavat ainakin tulla kotiin jossa asuu iloisia ihmisiä =)

Tilauksessa koko vuoden kestävä kesä

Kyllä, tiedän että monien mielestä Suomessa on kiva se, että meillä on neljä vuodenaikaa. Minun mielestäni se on ehkä ainut asia Suomessa, jonka voisi korjata. Kesä vaan on!
Ei paksuja vaatteita, vaan tossut jalkaan ja lippis päähän. Ulkona on niin valoisaa, että on mahdotonta ehtiä laittaa lasta nukkumaan ennen yhdeksää. Mutta se ei haittaa ollenkaan, vaan on ihanaa oleskella ulkona pitkälle iltaan asti.
Asiahan on tietysti vielä mukavampi, kun saa lomailla koko kesän =)
Kesällä tosin nopeasti päivät täyttyvät, kun on miljoona asiaa, joita tekisi mieli tehdä. Meillä piti olla edessä toimettomia loikoilupäiviä, mutta kummasti alkaa olla jo ohjelmaa tiedossa. Synttäreitä, Lintsiä, Ikeaa, kesäteatteria.... mutta ilman aikatauluja ja ihan vaan silloin kunmieli tekee. Loppuaika löhöillään =)