hattaraa, hellyyttä, harmaita haituvia, hässäkkää

Siinäpä se, meidän viikonloppumme.

Hattaraa. Vietimme sunnuntaina poikiemme ristiäisiä. Itse rakastan kaikkia juhlia, joten nautin suurista ristiäisistä. Vieraita oli yli neljäkymmentä. Narsistinen puoleni tykkää ajatuksesta, että kaikki ovat tulleet sinne meidän perheemme takia. Vähän sairasta, no joo. Mutta ihana nähdä kaikkia näitä ihmisiä. Lohikeitto ja juustokakut maistuivat ja lahjapöytä oli tulvillaan ihania paketteja. Pojat, kaikki kolme, käyttäytyivät erinomaisesti. Molemmat sankarit olivat hiljaa seremonian aikana, samoin isoveli istui nätistä isoäidin sylissä. Isoveli oli koko illan innoissaan kaikesta hälinästä, juoksenteli ja höpötteli. Äitiinsä tullut, rakastaa tällaisia tilaisuuksia.

Hellyyttä, liittyi kai enimäkseen ristiäistunnelmiin tämäkin. Kyyneleet silmissä ajattelin koko eilisen, miten kiitollinen olen perheestäni. Lapset ovat lahja ja meille niitä on suotu kolme.

Hässäkkääkin toki riittää tuollaisissa juhlissa. Suuri kiitos anopille joka teki lähes kaiken keittiössä.

Harmaita haituvia on tainnut hiuksiin sujahtaa muutamana yönä,. Simon on nähnyt painajaisia ja herännyt hysteeriseen itkuun. Rauhoittunut meidän sängyssämme. Siellä onkin ollut varsin ahdasta, kun viisi henkeä on mahdutettu samaan petiin. Suunnitelmissa on siirtää toinen sänky makuuhuoneeseen. Pikkupojat hakevat edelleen rytmiä. Päivällä saattavat kyllä nukkua jopa kuusi tuntia putkeen, yöllä ei. Ja mieluiten molemmat nukkuisivat meidän sängyssämme, heti kun heidät siirtää pinnasänkyyn niin alkaa kova ininä ja räpeltäminen. Jompikumpi on siis melkein läpi yön siinä kainalossa. Osaan toki nukkua myös niin, joten toistaiseksi unta on vielä kertynyt niin, ettei väsymys paina. Ehkäpä nuo pian ymmärtävät jonkinlaisen eron yön ja päivän välillä.

Tässäpä vielä runo, joka pulppusi runosuonistani eilen, kun valmistauduin ristiäisiin.

elämä on elämää
välillä saattaa vähän myös väsyttää
mutta kuitenkin laulattaa ja naurattaa
koska tämä kaikki on niin ihanaa
aarteista kaikista rakkaimmat
hetkistä suovat kaikkein ihanimmat.
Onnen kyyneleitä silmiini saan
kiitollisuutta täynnä sydän vaan.
Näin kastepäivänä on ajatus tämä
mikä onni, sain kullannuput nämä.
Te lapset teitte elämästäni niin hyvää,
tunnen rakkautta niin suurta ja syvää.
Haluan olla teille lämmin ja hellä
antaa aikaa ja hellitellä.
Aina aikaa syliin ottaa on
olkoon lapsuutenne huoleton.
Rajoja sekä rakkautta mielin määrin
opettaa teille mikä on oikein ja väärin.
Täydellisyyten en pystyä saata
parhaani teen, sen voin aina taata.
Äiti teitä rakastaa
se aina pienet muistakaa 

Ja lopuksi vielä ristiäiskakut, jotka olivat niin supermakean hienoja. Myönnän, en itse niitä tehnyt.

 

mammatreffeilyä

Kotona taas. Aamupäivä vierähti treffeillä. Tällä kertaa koolla oli kolme äitiä ja viisi lasta.
Simon oli innoissaan koko ajan, oli paljon uusia leikkikaluja ja saman ikäinen kaveri. Tätä kaivataan. Pikkupojat nukkuivat koko vierailun ajan.

Tällaiset treffit ovat äitiysloman parhainta antia. Mukavaa oleskelua ja yhteistä ruokaa kavereiden kesken. Ja kiva, kun meitä taas on monta kaveria samaan aikaan lomalla =)

Kaikki kolme nukkuvat vieläkin, isoveli väsähti autossa. Hitsi vieköön, päivän lehdet ovat vielä postilaatikossa.

melkein pakkomielle

Siis ihan kauhea juttu. Siis, kun huomaa olevansa riippuvainen. Ja, kun sitä ei saa niin tulee melkein pakkomielle.

Eikä nyt ole kyse vakavammasta asiasta kuin limusta. Varsinkin coca-colaa tekee mieli niin paljon, että ei mitään rajaa. Äsken tuli mieleen myös lapsuuden lemppari omenalimu. Oi nam! Mutta, kun pikkupojat reagoivat heti jos juon hiilihapollisia juomia. Eli niin kauan kun imettäminen jatkuu on tultava toimeen ilman limua. Tiukkaa se kuitenkin tekee. Tuskissani mietin jo, että voi kun tissin antaminen loppuisi. Ihan tois, tuli mieleen. Mutta en minä nyt tietenkään siitä syystä lopeta imettämistä.

Myös suklaata tekisi mieli, mutta sekin on nyt kielletty. Tai eihän kukaan ole kieltänyt vaan itse tein huomion, että limu ja suklaa aiheuttavat reaktioita pojissa. Ilman suklaata selviän kuitenkin. Limu on paljon pahempi puute. Etukäteen olisin luullut toisin, mutta totuus on tämä =)

Eli varsin hyvin meillä menee, kun ehtii tällaisia miettiä. Jos vaikka muutaman karkin ottaisi Aakkoset-pussista.

Kuvassa mallia poikamme herkuttelusta. Onni on saada makkaraa, maissia ja ranskalaisia. Mutta, kyllä tähänkin olisi hyvin cokis sopinut mukaan ;)

pakko hehkuttaa - ihan vähän =)

Toinen viikko Yksin kotona kolmen kanssa on alkanut. Ja alkoikin hyvin. Pakko on hehkuttaa edes vähän. Mä olen nukkunut viime yönä seitsemän tuntia, jippii! Pikkupojat nukkuivat 22-07.15 yhdellä lyhyellä syötöllä. En valita, tähän olen tyytyväinen. Simon nukkui 7.30 asti, joten hyvin hänkin. Ehkä rytmi löytyy vähitellen.

Aamukin on ollut erittäin rauhallinen ja nyt pohdinnan alla on kysymys, lähteäkö ulos sateeseen vaiko ei. Poimin kyllä jo reippaasti sadevaatteet esille esikoiselle, mutta nyt vauvat nukahtivat sisälle, joten ehkä me sittenkin väritetään ja leikitään täällä sisällä. Vähän myöhemmin ulos...

Ensimmäinen viikko yksin kotona sujui oikein kivasti. Meillä oli aika paljon ohjelmaa, joten aika meni nopeasti. Tiistaina kävimme neuvolassa ja shoppailimme Porvoossa. Lounas kaupungilla kuului tietenkin asiaan. Keskiviikkona moikkasimme työkavereitani. Ja torstaina suuntasimme minun siskoni luo Helsinkiin. Matkustaminen on helppoa, kun kaksoset nukkuvat kaikki automatkat. Tavaraa tosin on mukana takakontillinen, kun jonnekin lähtee.

Tässä mukana muutama syksyinen kuva, pakko hyväksyä että esiin on kaivettava niin haalarit kuin pipotkin.

kolme kylvetettyä poikaa

Tänään on varsinkin nyt illalla tunne, että kaikki sujuu kuin tanssi.

Ilta huipentui siihen, että kaikki kolme poikaa pääsivät kylpyyn. Pikkupojat nauttivat kylvystä ja isoveli hihkui ankkoineen ja lentokoneineen omassa ammeessaan.
Kaksoset nukkuivat myös illalla päiväunet vaunuissa. Hyvien päiväunien jälkeen molemmat olivat pirteitä ja hyväntuulisia illan tunnit ja nukahtivat kymmenen aikaan omaan sänkyynsä. Toivomuksena hyvä yö myös =)

Elämä on hyvin simppeliä, ruoanlaittoa, leikkimistä, vaipanvaihtoa, pyykkäystä, syöttämistä. Toisaalta olen tänään myös keittänyt juustoa, tehnyt nuorisoseurahommia, käynyt ruokakaupssa Simonin kanssa.... Joten ehtiihän sitä vaikka mitä. Parhaiten ehtii kun ei hosu =)

Ja mikä parasta, tänään on sunnuntai. Mutta meidän perheen isi on vielä yhden viikon kotona. Jippii!!!!!

imettäminenkö ihkua?

 Helppo vastaus, juu ja ei....

No kyllä, varsinkin ensimmäisinä päivinä kun silmissä vilisee tähtiä ja tissit huutavat apua.
Tai kun maitoa valuu pitkin paitaa.

Ja kahden imettäminen samaan aikaan on ihan oma juttunsa. Siinä tuntee itsensä ennemminkin lehmäksi ;) Tosin tuota olen tehnyt vain muutaman kerran, saavat meidän pojat tyytyä odottamaan tai ottamaan ravinnon pullosta.

Ja kyllä, onhan se kivaa istua sohvannurkassa tissi vauvan suussa ja katsoa miten toinen on tyytyväinen. Ja varsinkin yöllä kun toinen rauhoittuu heti saadessaan mussutella tissiä. Ja varsinkin yöllä erittäin käytännöllistä kun ei tarvitse nousta lämmittämään pullomaitoa. Ja kun olen kuullut kommentteja, että tissin antaminen sitoo ja pullo on hyvä, että voi jättää vauvan (vauvat) hetkeksi muille. Sitä tunnetta mulla ei ole ollut kummallakaan kerralla. Miksi mä jättäisin poikiani vielä kenellekään.....
Ja onhan imettäminen myös sekä luontoystävällinen etä taloudellinen tapa ravita. Ei tule tutteli-purkkeja eikä tarvitse maksaa mitään.
Joten on siinä paljon hyvää. Ja onhan se terveellistä.

Mutta silti tökkii se, että niin moni kysymys esimerkiksi neuvolassa liittyy imettämiseen. Siis hyvä, että saa kysyä, mutta siis että he ensimmäisenä kysyvät että kai imetät. No joo kai. Ainakin fifty-fifty. Tai ainakin jonkun kerran päivässä. Ja punnitaan sitten pojat, Ovatpa kasvaneet paljon ja voivat hyvin. No hyvä, ei siis hätää että ravinto olisi ollut vääränlaista.

Imettäminen on ollut ihan erilaista toisella kerralla. Tavallaan paljon helpompaa. esikoisen kanssa tarvittiin rintakumia ja maidonkerääjää. Ja niitä sitten pestiin ja kannettiin mukana joka paikkaa. Ja sitä sotkua. Tällä kertaa vaan tissi suuhun ja homma toimii. Mutta omat haasteensa antaa se, että nälkäisiä onkin kaksi. Molemmille ei vaan riitä sapuskaa. Eli imetät ja imetät ja kaverit haluavat heti lisämaitoa pullosta. No eipä siinäkään ole järkeä.
Ja ne yöt. Kun kummatkin ovat tissitakiaisia ja nukkuvat mieluiten tissiä nuuskien. Kun tississä roikkuva nukahtaa, yrität siirtää omaan sänkyynsä. Mutta ei, hän haluaa olla kiinni tississä. Siihen asti kunnes kveri herää ja haluaa tulla siihen. Vaihdat siis kymmeniä kertoja yössä poikaa oman sängyn ja poikien sängyn väliä. Piilokamerassa saattaisi näyttää huvittavalta. Ja kun ei sitä ravintoa sitten tarpeeksi tule, niin pari kertaa yössä sitten haet pullon ja tankkaat mahat täyteen. Toisin sanoen tissi antaa lämpöä ja pullo ravintoa.

Ensimmäisellä kerralla täysimetin viisi kuukautta. Nyt en siis päivääkään. Eikä varmasti tarvitse erikseen mainita, että taitaa imetysurakka jäädä muutenkin varsin lyhyeksi. Eikä harmita, sillä kaksosten kanssa en ottanut minkäänlaisia paineita vaan päätin kokeilla viikon miltä tuntuu. Nyt on mennyt jo kuukausi.


Mutta, kun melkein välillä päätän että imetysura jää jo tähän, tuleekin haikea olo ja mietin, että onhan se ihan söpöä ja kivaakin. Ja kun kaverit huutavat nälkäänsä, kuten alla olevassa kuvassa, niin onhan se näppärää ottaa se tissi esille. Mutta yksi jää silloin huutamaan. Ja silloin riittää ääntä. Uskokaa pois vaan ;)