Hattaraa. Vietimme sunnuntaina poikiemme ristiäisiä. Itse rakastan kaikkia juhlia, joten nautin suurista ristiäisistä. Vieraita oli yli neljäkymmentä. Narsistinen puoleni tykkää ajatuksesta, että kaikki ovat tulleet sinne meidän perheemme takia. Vähän sairasta, no joo. Mutta ihana nähdä kaikkia näitä ihmisiä. Lohikeitto ja juustokakut maistuivat ja lahjapöytä oli tulvillaan ihania paketteja. Pojat, kaikki kolme, käyttäytyivät erinomaisesti. Molemmat sankarit olivat hiljaa seremonian aikana, samoin isoveli istui nätistä isoäidin sylissä. Isoveli oli koko illan innoissaan kaikesta hälinästä, juoksenteli ja höpötteli. Äitiinsä tullut, rakastaa tällaisia tilaisuuksia.
Hellyyttä, liittyi kai enimäkseen ristiäistunnelmiin tämäkin. Kyyneleet silmissä ajattelin koko eilisen, miten kiitollinen olen perheestäni. Lapset ovat lahja ja meille niitä on suotu kolme.
Hässäkkääkin toki riittää tuollaisissa juhlissa. Suuri kiitos anopille joka teki lähes kaiken keittiössä.
Harmaita haituvia on tainnut hiuksiin sujahtaa muutamana yönä,. Simon on nähnyt painajaisia ja herännyt hysteeriseen itkuun. Rauhoittunut meidän sängyssämme. Siellä onkin ollut varsin ahdasta, kun viisi henkeä on mahdutettu samaan petiin. Suunnitelmissa on siirtää toinen sänky makuuhuoneeseen. Pikkupojat hakevat edelleen rytmiä. Päivällä saattavat kyllä nukkua jopa kuusi tuntia putkeen, yöllä ei. Ja mieluiten molemmat nukkuisivat meidän sängyssämme, heti kun heidät siirtää pinnasänkyyn niin alkaa kova ininä ja räpeltäminen. Jompikumpi on siis melkein läpi yön siinä kainalossa. Osaan toki nukkua myös niin, joten toistaiseksi unta on vielä kertynyt niin, ettei väsymys paina. Ehkäpä nuo pian ymmärtävät jonkinlaisen eron yön ja päivän välillä.
Tässäpä vielä runo, joka pulppusi runosuonistani eilen, kun valmistauduin ristiäisiin.
elämä on elämää
välillä saattaa vähän myös väsyttää
mutta kuitenkin laulattaa ja naurattaa
koska tämä kaikki on niin ihanaa
aarteista kaikista rakkaimmat
hetkistä suovat kaikkein ihanimmat.
Onnen kyyneleitä silmiini saan
kiitollisuutta täynnä sydän vaan.
Näin kastepäivänä on ajatus tämä
mikä onni, sain kullannuput nämä.
Te lapset teitte elämästäni niin hyvää,
tunnen rakkautta niin suurta ja syvää.
Haluan olla teille lämmin ja hellä
antaa aikaa ja hellitellä.
Aina aikaa syliin ottaa on
olkoon lapsuutenne huoleton.
Rajoja sekä rakkautta mielin määrin
opettaa teille mikä on oikein ja väärin.
Täydellisyyten en pystyä saata
parhaani teen, sen voin aina taata.
Äiti teitä rakastaa
se aina pienet muistakaa
Ja lopuksi vielä ristiäiskakut, jotka olivat niin supermakean hienoja. Myönnän, en itse niitä tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti