Aina ei tiedä

Hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä on vietetty rauhallista iltaa naapuriperheen kanssa. Simon katsoi muutaman raketin ulkona ja halusi sisään. Muuten on syöty, juotu ja leikitty.

Voi vaan todeta, että aina ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vuosi sitten vaihtui myös vuosi ja tiedossa oli, että vauva olisi taloon tulossa. Vaan että kaksi, sitä ei aavistanut vielä kukaan. Vaan niinpä tulivat nuo ihkut pojat elämäämme vuonna 2013 =)

Tässäpä tämä on, kolmen koplamme vuoden viimeisenä päivänä.

Erilainen episodi

Välillä saattaa tulla yllättäviä muutoksia ohjelmaan. Niin kävi perjantaina. Aloitin ruoan teon ja paistoin broileria. Luultavasti syystä, että olin unohtanut laittaa  tuulettimen päälle, niin palohälytinjärjestelmä alkoi hälyttää. Eikä se pidä ihan hiljaista ääntä. Oli muuten eka kerta, tulipahan testattua. Mutta se ei halunnutkaan vaieta. Joten varsin pian tein päätöksen pukea ulkovaatteet lapsille ja painua jonnekin kyläilemään. Ääni oli lapsille liian kova jä näin Johan sai rauhassa häärätä järjestelmän kimpussa. Suuntasimme pitkän matkan naapuriin, tien toiseen haaraan. Joten illastahan tuli oikein mukava. Simon oli tyytyväinen, kun sai leikkiä naapurilasten kanssa. Lopulta järjestelmäkin hiljeni. Illan päätteeksi kokoonnuimme kaikki naapurin luo ja tilasimme ruoat pitsataksilla. Nam nam jouluruokien jälkeen. Omat puolivalmiit broilerit ja ranskalaiset päätyivät siis roskikseen.
Nyt täytyy toivoa, että järjestelmässä ei ole suurempaa vikaa, etei hälytys toistu. Pääasia on tietysti ettei oikeaa vaaraa ollut. Ja lopputoteama on se, että hitto vie miten kivaa kun on huippunaapurit!

joulutunnelmia

Sinne se meni, nimittäin joulu. Ja aattojakin käytännössä kaksi. Meillä kun perinteisiin kuuluu, että aattona olemme minun perheeni kanssa ja joulupäivänä anoppilassa. Molempina päivinä on sama kaava, ruokaa, pukki, lahjoja... Ja lahjojahan riitti, kun niitä kahdessa paikassa oli. Pukkikin kävi molempina päivinä. Ihanaa oli myös käydä hautausmaalla, pitkästä aikaa kävin sekä Pernajassa että Loviisassa. Kynttilän saivat siis sekä mummi, ukki, famo ja fafa.

Tässä hieman tunnelmia molemmilta päiviltä. Lapset saivat hienoja lahjoja, kuten me itsekin. En viitsi erotella tai mainita lahjoja, mutta Simon sai kauan odotetun muumilaivan. Kaikki lahjat olivat hienoja. Suuri kiitos kaikille tontuille!

Aaton tunnelmia

Joulupäivän tunnelmia

Nyt rauhallisesti, ilman suunniteltua ohjelmaa kohti seuraavaa vuotta.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

Hyvää joulua! God jul!

Hyvää joulua kaikille!

Muistakaa nauttia, stressaaminen ei kannata!

Äidin joulutoivelista

Tässä tulee äidin lista.

1.Terveys. Toivon terveyttä niin itselleni kuin läheisilleni.

2.Raha. En tarvitse miljoonia, mutta voi jos jostain saisin niin paljon, että voisin olla kotona kolme vuotta. Tai edes vähän kauemmin. Olen laskenut, että yksi kuukausi vaatii yhtä tonnia, eli edes jokunen tonni jostain.
Lupaan, etten tarvitse tavaraa, vaan laitan rahat lyhentämättä kotonaolokassaan.

3.Onni. En osaa kaivata muuta. Elämä on hyvää juuri nyt, anna sen pysyä tällaisena.

4.Rakkaus. Olen vieläkin, ihan tosissani, sitä mieltä että parasta parisuhdeaikaa ja -terapiaa on katsella yhdessä yhteisiä lapsia. Mutta, pukki kiltti, muistuta meitä silloin tällöin tekemään jotakin myös kahdestaan.

5. Suvaitsevaisuus. Tämä voisi merkitä vaikka mitä, sillä toivottavaa olisi että kaikki saisivat olla juuri sellaisia kuin he ovat. Tarkoittaen niin sukupuolta, ikää, yhteiskuntaluokkaa, ammattia, seksuaalisuutta... Nyt mielessä oli kuitenkin vielä pieni äitiyteen liittyvä asia. Annetaan kaikille oikeus tuntea juuri omalla tavallaan ja oikeus myös sanoa ääneen, miltä tuntuu. Äitiys ei ole suoritus, joten kenenkään ei tarvitse vertailla mitään. Muta viime aikoina on joskus tuntunut pahalta, kun saa kovastikin pilkkaa ja saa kuulla, että voisi sanoa myös rehellisesti. On hienoa, että nyt uskalletaan puhua myös siitä, että äitiys voi olla rankkaa ja äiti voi väsyä ja aina ei ole kivaa. Mutta jos tuntee, että tämä on elämän kulta-aikaa, jos mielummin lähtee hop loppiin kuin kavereiden kanssa ravintolaan, jos mielummin risteilee siljalla kuin lähtee ilman lapsia Karibialle, niin saa kuulla kommentteja että "on ihan ok, myöntää haluavansa myös muuta" Totta hitossa on, mutta onko pakko.... Ja jos ei tiedä, mitä tarkoittaa uupunut äiti tai kaaos kotona, niin täytyy pitää suu kiinni. Sillä jos sanoo, että elämä on leppoisaa ja helppoa saa taas kommentteja "kyllä sä sitten tiedät kun olet silmät ristissä" tai "tiedät kyllä minkälaista oikea äitiys on kun olet ollut kaupassa kolmen huutavan lapsen kanssa" Sittenkö vasta tiedän????? En siis ole kokenut oikeaa äitiyttä lainkaan, jos se ei ol tuntunut raskaalta.... Tai siis olen, mutta en olisi saanut sanoa ääneen,  vaan silloin pitää laittaa suu suppuun. Eikö olisi aika, että kaikki saavat sanoa juuri sen miltä tuntuu???? vertailematta, häpeämättä ja syyllistämättä.
(kun se, että ei pidä raskaana ei todellakaan tarkoita, etteikö koti olisi joskus täynnä leluja, mehut lattialla, vauvat huutamassa kuorossa tai useammalla kakat housussa. En vaan koe sitä rankkana, vaan leppoisana elämänä)

6.Ai niin, rakas joulupukki kyllä mä nyt voisin toivoa myös piiiitkiä yöunia =)


Ja jos mä kirjoittaisin sellaisen oikean listan, niin se voisi olla sitten tällainen.

lahjakortteja - ihan mihin vain, ravintolaan, vaatekauppaan, hotelliin, sisustuskauppaan....
shoppailurahaa alennusmyynteihin
Luhdan toppatakki
tehosekoitin
paistinpannu
 Paul frankin pussilakanasetit
hopeakorut toimivat aina
suihkugeeliä
ja tietysti suklaata =)

ja ne kalliit haaveet:
Kenwoodin yleiskone ja uusi tietokone

Meidän pakettimme on nyt pakattu ja kaikki on valmista, tervetuloa joulu!

 

Näiden heppujen kanssa on kiva odottaa ja viettää joulua, ei näillä äidin toivomuksilla niin väliä =)

Koulujen joulujuhlat

Huomenna olisi koulun joulujuhlat. Jotenkin erittäin kaukainen ajatus. Ihan ulkona koko koulumaailmasta. Samalla on mieleen iskenyt myös ihan liian aikainen haikeus. Olen ollut kotona jo puoli vuotta. Jos ei lottovoittoa tule, töihin on palattava tammikuussa 2015. Kolmasosa tästä lomasta on siis jo mennyt. Ihan hirveää, miten hirveän nopeasti.

Joulujuhlapäivällä tulee aina olemaan tietynlainen merkitys viime vuoden jälkeen. Nyt on kulunut vuosi siitä, kun menin joulujuhlista kotiin. Erittäin tyytyväisenä, olinhan juuri yllättänyt oppilaani tanssimalla gangnam stylea. Edessä olisi muutama viikko vapaata, saisimme olla kaikki päivät yhdessä pojan kanssa. Se oli tärkeää, sillä tarhan aloittaminen oli itselleni kriisi, olisinhan halunnut olla itse kotona poikaa hoitamassa. Ja kun tulin juhlista kotiin tein testin, joka näytti kaksi viivaa. Minä, joka jossain vaiheessa jo pelkäsin lapsettomuuden mahdollisuutta, odotin toista lasta. Mikä maailman paras aloitus lomalle <3 sitähän en vielä silloin tiennyt, etä meille olikin iskenyt tuplapotti! Mutta parempaa alkua joululomalle on mahdotonta ajatella. Ja siitä on nyt jo vuosi....

Kaikille oppilaille toivotan oikein hyvää lomaa, nauttikaa vapaistanne. Täällä loma jatkuu, joten sinänsä ei tunnu huomenna erityiseltä.

tarkoin harkittu

Simon on nyt lukenut postissa saapuneet lelulehdet kannesta kanteen. Näyttänyt sitä sun tätä ja käynyt läpi mitä kotoa jo löytyy. Mitään ei ole kuitenkaan tullut muodossa "haluan". Kunnes eilen. Ihan varoittamatta, yhtäkkiä tuli selkeällä äänellä. "Simon nosturi, tarroja ja hampurilaista" Siinä se, toivomuslista. Vähän turhan myöhään, kun pukki on jo ostoksensa tehnyt. Tosin näistä ei mikään nyt pakettiin olisi päätynyt kuitenkaan. Nosturi on hieno leikkikalu ja muutamalla kaverilla sellainen onkin. Nuo kaverit ovat kuitenkin hieman vanhempia. Simon on vielä liian pieni. Sellainen varmasti meille tulee jossain vaiheessa, sillä tykkäämme itsekin siitä, mutta poika saa kyllä odottaa vielä vuoden tai pari. Tarroja kyllä on ostettu silloin tällöin kauppareissulla muutenkin. Ja hampurilainen on hieman hankala pakata. Täytyy, siis ihan pakko, käydä hampparilla välipäivinä. No, mehän emme mieheni kanssa vastustele. Kunnon hampurilaisateria, nam! Eli alle kolmekymppiä yhteensä kaikki toivomukset. Enemmän on kyllä uponnut nyt =)

kaksi varmaa asiaa

Ensinnäkin. Meillä ei enää KOSKAAN lopu Nan kesken. Haen sitä vaikka maailman ääristä, kun se on loppumaisillaan. Eilen olin laskevinani, että kyllä me pärjäämme tämän päivän, kun illalla joka tapauksesa on edessä visiitti ruokakauppaan. Vaan pojat joivatkin yöllä ja aamulla niin paljon, että maito loppui. Siinä ei ole paljon varaa improvisaatiolle, ei paljon muuta voi tarjoilla. Ja nukkumaanhan noi ei rupea ilman maitoa ja väsyneenä ainut lohtu on MAITO! Eli vähän aikaa oli hieman tuskainen tunnelma.

Toiseksi. Se on varmaa, että suuri helpotus elämässä on ihanat naapurit. Näppäilin huonolla hetkellä naamakirjaan tekstin, että maito on loppu. Meni muutama minuutti ja joku koputti ovelle. Kas, naapuri toi meille maitoa. Ah ihanuus! Nyt kaikki pojat nukkuvat. Suuri kiitos ihanalle naapurille! Ja onneksi heikolla hetkellä näpyttelin typerän viestin facebookiin. Apu oli lähellä =)

Näin täällä tänään, rauha on taas laskeutunut!

puuroa napaan

Ensimmäinen ruokakokemus takana pikkupojilla. Pieni puurokokeilu tuli tehtyä. Lopputulos - no ei nyt kovin paljoa uponnut. Eivät oikein ymmärtäneet jutun juonta. Suurin osa puurosta pörisi takaisin. Mutta ei ainakaan nyt näyttänyt siltä, että näillä olisi yhtä tarkka kurkku kuin isoveljellä joka kakoi kaiken takaisin. Pojat eivät kyllä kakoneet ainakaan nyt. Huomenna kokeillaan taas. Ja isoveli, joka ei ole pitkään aikaan syönyt puuroa (koska vanhemmat ovat laiskoja) pyysi puuroa myös, kun pikkuveljetkin saivat. Ei ollenkaan huono juttu!

söpöläiset ja pelle

Tässä muutama kultainen kuva lisää.

Ensimmäisessä kuvassa on juuri kylvyssä käynyt poika. Bamse-lasit tuovat uskottavuutta, tai sitten ei =)
Koko tonttu jauhoissa, mutta mitäpä siitä. Piparit on jo syöty, nytkö on jo joulu? vai pitäisikö ensi viikolla tehdä lisää pipareita? Vai jopa piparkakkutalo....
Etunoja kunnossa, kun tonttulaulut soivat karaokessa. Itse käytin aikoinani hyppynarua, poika on itse keksinyt taskulampun ;)

 Saman peiton alla <3

 Tyytyväinen Oliver

 Kun äidin kädet eivät riitä, voidaan smurffit ottaa avuksi. Hyvin pysyvät pullot paikoillaan =)

Näin on hyvä olla, hyvää viikonloppua!

pikakelaus

Hups!

Edellisestä kerrasta onkin aikaa. Enkä voi väittää syyksi sitä, että olisi ollut niin kiireistä. Jotenkin vaan joulun tulosta nauttiminen on vienyt ajatukset. Ja askarteluinnostus on puhjennut kukkaan, joten Simonin kanssa olemme puuhastelleet kaikenlaista. Vesiväreillä maalaaminen ja muovailuvahalla leikkiminen kuuluvat taiteelliseen osaan. Pipareita olemme paistaneet, vessapaperirullasta tontun taiteilleet, joulumusiikkia kuunnelleet, lelulehtiä lukeneet ja muuta mukavaa. Koko joulukuu on niin hauska kuukausi. Koko muun vuoden inhoan koristeita ja krääsää, mutta joulukuussa tontut, kyntteliköt ja lumiukot ovat vain kivoja. Ja shoppailu ja ahjojen pohdinta ovat ihanaa puuhaa. Ei niinkään sen materian vuoksi vaan on kiva ajatella läheisiään ja pohtia mitä kukin saattaisi tarvita tai haluta. Maanantaina kävin yksin kaupungilla shoppailemassa. Hups, sinne vierähti seitsemän tuntia, ihan kotikaupungissa.

Kaikenlaista on ehtinyt olla ohjelmassa viime viikkojen aikana. Ehkäpä kuvat kertovat enemmän.

Pikkujouluviikonloppuna kävimme Snadistadissa, Ruoholahdessa. Kaikilla oli niin mukavaa! Suosittelen paikkaa lämpimästi!

Vesiväritaiteilua

Koristelua ja joulun odotusta

Lisää askartelua

Ihania aamuhetkiä, kaikki pojat kun ovat nyt pidemmän aikaa nukkuneet joka aamu yli kahdeksaan. Toivotaan että jatkuu!

Simon kävi kanssani 80-kymppisillä. Juhlat ovat pojan mieleen ja Simon hurmasi myös tanssilattialla =)

Hauskoja hetkiä

Vähän luntakin ja koristeita myös ulkona.

Tonttuilua <3

Näin meillä, palataan taas! Tämän päivän neuvolassa Walter oli 8,4 kg ja Oliver 7,7 kg eli reippaita ovat!

Nauttikaa joulun odotuksesta, stressaaminen ei kannata!

Kääntyminen

Päivän suurin tapahtuma. Walter kääntyi selältä mahalleen!
oliver on ollut jämäkämmän oloinen ja luulimme Oliverin ehtivän ensin, mutta vanhempi veli veti pidemmän korren. Katsotaan koska nuorimmainen tulee perässä ;)

sunnuntai

Meillä on takana useampi hyvä yö. Aamullakin kuvittelin herääväni noin kolmelta ja totesin kellon olevan puoli kuusi. Sekä eilen että tänään olemme kaikki kömpineet sängystä vasta kahdeksalta. Jeee!!!!

Päiväunet eivät tällä erää ole poikiemme heiniä. Maanantain jälkeen eivät kumpikaan ole ottaneet kunnon tirsoja kuin muutaman kerran. Muuten pojat ovat ottaneet vain sellaisia puolen tunnin pätkiä. Jokin jakso tämäkin.

Sunnuntai alkoi omalta osaltani joululahjamarkkinoilla nuorisoseurantalolla. Muutama lahja tarttui mukaan.

Iltapäivällä suuntasin Simonin kanssa shoppailemaan. Simonille oli hankittava talvikengät. Stadiumilta sellaiset löytyivätkin. Hienot ja varsin edullisetkin. samoin löytyi sininen sählypallo, sitä Simon kantoi omassa pussissa loppumatkan. Muutamat housut henkka maukasta pikkupojille, sillä meillä oli puutetta vaatteista. Meillä on liian vähän housuja joka koossa. Ihan uskomatonta!

Vielä viikon ruoat Lidlistä ja pitsat matkalla mukaan. Pitsat maistuivat ja Simon oli haltioissaan päivän ruokavalinnasta.

Simon on ihan oikeasti huippukivaa shoppailuseuraa. Ei valita eikä vaadi, vaan nauraa ja käppäilee mukana. Tiger-kaupassa pysähtyi yhtäkkiä yhden hyllyn luona ja tuijotti eteensä. Pääsi ihaileva huokaus, "elefantti". Niinpä eläinkokoelma karttui isolla muovisella elefantilla. Kolmen euron panostus on poikinut jo tänä iltana, rakas on fantti =)

Kiitos seesamiöljy!

Juuri kun ajattelin, että kuivan nenän takia yöt ovat rikkonaisia koko talven kuulimme seesamiöljystä. Spray jota sumutetaan nenään. Ja hittolainen, jo yhden illan jälkeen vauvojen nenät kuulostavat ihan erilaisilta. Ja mikä yö! Walter nukkui puoli kuuteen asti omassa sängyssään, joi maitonsa ja nukkui puoli kahdeksaan. Oliver nukkuin tosin kahdesta asti meidän sängyssämme, mutta joi vain silloin kahdelta ja kuudelta vähän täydennystä ja nukkui puoli kahdeksaan hänkin. Ooo lalalalalala!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kumpikaan ei ollut tukkoinen koko yönä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Uskomatonta =)

Tänään ei nyt nukuta

Tänään saa näköjään ottaa kaikki keinot käyttöön päiväunia varten. Nyt vihdoin kello 14 molemmat kaksoset ovat ainakin nukahtaneet, saa nähdä kuinka kauan sitten nukkuvat. Yksi nukahti autonistuimeen ja toinen koppaan. Vaikka nukkuvatkin sisällä. Ulkona on niin tuulista ja sateista etten viitsinyt sinne viedä. Aamaupäivällä yritin sitäkin, mutta kumpikaan ei halunnut nukkua vaunuissakaan.

Täytyy kai näitäkin päiviä tulla, nämä pojat kun ovat olleet varsin kiitollisia päiväuninukkujia. Neljä tuntia on ihan normaali päiväunien pituus., Eilen onnistuin itsekin lepäämään puolitoista tuntia, kun kaikki kolme nukkuivat pitkään mammatreffien jälkimainingeissa.

Yöt ovat nyt olleet varsin huonoja. Molempien vauvojen nenät ovat ihan tukossa kuivan huoneilman takia. Aamuyöt menevätkin suu auki henkeä harppoen. Ehkäpä kohta helpottaa, nyt on kotiin hankittu kaksi ilmankostutinta. Ja sängynlaidalla roikkuu kosteita pyyhkeitä.

Viimeisen viikon ajan molemmat pojat ovat nukahtaneet omiin sänkyihinsä illalla. Ei enää tissiä, eikä enää äidin viereen nukahtamista. Siis illalla. Aamuyön syötön jälkeen jäävät kyllä sänkyymme nukkumaan, mutta suurin syy siihen on äidin laiskuus. Kun en vaan viitsi tai jaksa nousta itse nostamaan. Pulloruokintakin onnistuu hyvin vaakatasossa =)

Yksi ura ja jakso elämässä on nyt ohi, ei enää tissitarjoilua. Paitsi ihan vähän, koska on niin kiva antaa yöllä vähän mielihyvätissiä, jos vauva ei muuten meinaa nukahtaa. En tiedä kumpi siitä enemmän hyötyy. Vauva, joka ei sieltä saa mitään kuitenkaan vai äiti, joka väkisin pitää kiinni vielä rääpälevaiheesta ;) Imettämisessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Lopulta vaan siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Mitään ei tullut, joten pojat alkoivat hermostua ja kummatkin olisivat halunneet läpi yön nuuskia tissiä. Kahden kanssa se ei oikein onnistu. Tasapuolisesti siis loppu hyvin, kaikki hyvin =) Ja rehellisesti: rakastan sitä, että saan syödä ja juoda ihan mitä vaan miettimättä miten se vaikuttaa vauvoihin. Enkä siis tarkoita alkoholia, vaan esimerkiksi sieniä, sipulia, suklaata ja LIMUA!!!!!!!  Itsekästä, mutta totta ;)....

Sunnuntaina kävimme ristiäisissä. Mummun tuli lapsenvahdiksi ja otti siskonsa mukaan. Joten lähdimmekin kahdestaan. Ensimmäiset kahdenkeskiset tunnit kaksosten syntymän jälkeen. Hyvin olivat lapset pärjänneet ja äitikin selvisi ;)

Joulu, kohta se on täällä!!!! Jiihaa!!!!!!!!!!!!!!!!! Miten ihanaa on miettiä kaikkia joululahjoja. Mä olen niin innoissani. Tosin kaikki alkaa olla pohdinnan tasolla valmista, täytyy vaan hoitaa konkreettinen ostaminen. Yritin laittaa itselleni rajan, että jokaiselle lapselle saa ostaa viisi pakettia. Mutta hitto, kyllä se tiukkaa tekee. Taitaa raja silti hieman lipsua.... Keksin koko ajan uusia ideoita. Ja rakastan kaikkia joumainoksia, jotka tipahtavat postilaatikkoon. En kehtaa myöntää kuinka monta kertaa olen lukenut kaikki lelulehdet läpi, monta!

Neuvolapäivä

Yksi kuukauden kohokohdista on neuvolapäivä. Tietysti on kiva tietää paljonko jössikät ovat kasvaneet. Ja hehän ovat. walter painaa 7,2kg ja Oliverkin 6,6kg. Ei enää ihan pieniä =) Ei kumma, että on varsin työlästä kantaa molempien autokaukaloita...

Mutta on neuvolapäivä muutenkin kiva. On aina kiva mennä kaupungille hillumaan. Senhän me osaamme Simonin kanssa.  Mummu piti meille seuraa. Ensin oli neuvola. Molemmat vauvat saivat muutaman piikin, mutta harmitus meni pian ohi. Muuten he olivat hyvällä tuulella ja hurmasivat neuvolatädin.

Neuvolan jälkeen pikkuiset nukahtivat heti vaunuihin ja me muut shoppailimme ja lounastimme. Simon ilmoitti jo aamulla, "jee, Simon hampurilainen ja ranskiksii" Lounas Hesessä siis =)

Ehdimme koluta kaikki Porvoon keskustan kaupat lähestulkoon. Ainainen lemppari ja pakko on Lindex. Ja harvoin se pettää. Taas oli hyvä tarjous, kaikki Muumi-vaatteet puoleen hintaan. Jippii!!!

Pari tuntia myöhemmin suuntasimme kotiin. Pojat kitisivät hieman piikkien jälkimainingeissa, mutta maidon ja yhden supparin jälkeen oli tirsojen paikka. Oliver on jo nukkunut yli kolme tuntia, apkko herättää kohta. Walterille riitti puolitoista tuntia.

Tässä meidän triomme.

isänpäivä

Hyvää isänpäivää kakille!

Meidän isi oli eilen jhlimassa, mutta reippaasti tuo nousi ylös ysin paikkeilla. Lahjakin on jo avattu. Simon innostui saksien käytöstä, joten isi sai itse saksitun kortin. Päälle oli vielä piirretty ääriviivat Simonin kädestä. Kyllä äiti askartelee ;) Jopa kahtena päivänä tällä viikolla....  Paketissa oli sydämen muuotoista suklaata ja muutama arpa. tarkoituksena oli, että isi voittaisi traktorirahat. Mutta huonosti kävi, ei tullut yhtään euroa traktorikassaan....

Pian suunnataan anoppilaan. Anopilla on tänään syntymäpäivä, joten juhlittavaa on tuplasti.

Päivän kunniaksi kuva muutaman vuoden takaa. Ylpeä isi ihastelee esikoistaan, joka on syntynyt muutamaa tuntia aikaisemmin. Nyt samalla isillä on lapsia jo kolme <3

tylsää vaiko eikö

Maanantai.

Totesin eilen, ettei meillä ole mitään ohjelmaa tällä viikolla. Siis arkipäivinä. Jotain pientä on aina kiva olla. Onneksi meitä mammalomalaisia on monta, joten seuraa löytyi nopeasti. Niinpä jo tänään kävimme kyläilemässä ja leikkimässä toisen perheen leikkikaluilla. Vaihtelua sekin. On se niin suuri onni, että monet ovat hankkineet lapsia samaan aikaan. Löytyy seuraa =) Vähän yhteistä kahvittelua ja lounasta ja höpinää ja Simonille muita leikkikaluja tutkittavaksi. Siinäpä se.

Illalla kävin ensimmäistä kertaa kaksosten syntymän jälkeen yksin ruokakaupassa. Simon päätti jäädä kotiin leikkimään. Luultavasti kauppareissun olisi pitänyt olla nautinnollinen. Olihan se tavallaan teitysti simppeli, kun yksin kiersi. Mutta ihan älyttömän tylsä. Kukaan ei höpötellyt siinä mukana. Kauppareissut ovat yleensä laatuaikaa Simonin kanssa. Toivottavasti Simon haluaa taas seuraavalla kerralla tulla mukaan. Toisaalta, pikkupojat nukkuivat koko kauppareissun ajan, joten isi ja simon saivat olla kahdestaan. Hyvä niin!

siivoamisen ristiriita

Siivoaminen ei ole kivaa, mutta siivottu koti on sitä kivempi. Siinäpä ristiriita. No, tänään on nyt imuroitu ja lattiat pesty joten ainakin nyt on siivottua. Ja tänään se sujui kuin tanssi. Isi leikki ulkona vanhimman pojan kanssa ja vauvat nukkuivat vaunuissa, joten homma sujui varsin vaivattomasti.

Olen kuullut ainakin ruotsiksi sanonnan "bättre ett skitigt paradis än ett rent helvete". Toki joo, mutta jos meidän koti pääsee kaaokseen niin meidän lapsilla on varsin ärsyyntyneet vanhemmat. Molemmille on aika tärkeää että paikat ovat järjestyksessä. Äiti on paljon kivempi, jos se ottaa aikaa siivoamiseen. Sitä paitsi mun mielestä mä en koskaan juuri siivoa. Jos pitää koko ajan kodin jotakuinkin siistinä, niin ei tarvitse tehdä siivousta. Tätä ajatusta mä ainakin hyödynnän. On paljon helpompaa siivota pitkin päivää tavaroita paikoilleen, kun ottaa kaaos hallintaan.

Kyllä meillä toisinaan saatetaan järjestää leikit, jotka saavat olla monta päivää paikoillaan. Siitä eimerkkinä isin ja Simonin rakentama junarata. Se tehtiin tarkoituksella tietokonehuoneeseen, jotta sen voi jättää rauhassa paikoilleen.

pakko herättää

On se aina yhtä harmittavaa herättää noita vauvoja, mutta tuo meidän Walter meni kello 13 nukkumaan ja nyt kello on 19. Kai se on herätettävä, jotta joskus pääsemme yöunillekin =)

Pikkupojat olivat ensimmäisen kerran valveilla pehekerhossa tänään. Tähän asti molemmat ovat nukkuneet koko kerhohetken. Niinpä pitkät aamupäiväunet vaihtuivat pitkiksi iltapäiväuniksi.

Perjantain kerhopäivä on tärkeä meille kaikille. Itse pääsen juttelemaan muiden äitien kanssa. Ja mikä tärkeintä, Simon pääsee näkemään muita lapsia ja paljon muita leikkikaluja. Perjantaista on tullut melkein viikon kohokohta. Kerhon takia ja tietysti koska alkaa viikonloppu jolloin isikin on kotona koko päivän.

Viikonloppuja siis kaikille!

Lelukirja saapui

Nyt se tuli!

Siis Suuri lelukirja. Poika ei tietysti ole osannut sitä kaivata, mutta itse kun olen tonttu mikä tonttu, niin riemastuin tietysti tästä. Eikä siihen monta minuuttia mennyt niin poika ymmärsi jutun juonen, olihan siellä kivoja juttuja. Varsinkin legosivut herättivät kiinnostusta. Samalla kun yritän olla sitä mieltä, että joulujuttuja  pitäisi olla kaupoissa vasta joulukuussa niin olen ihan innoissani ajatuksesta, että kohta postilaatikkoon tupsahtaa kivoja mainoksia täynnä kivoja juttuja. Ja niitä mainoksiahan voi lukea kymmeniä kertoja. Tietyt ovat suosikkeja, ainakin korulehdet ja leikkikalut =)

Ja tulihan postissa myös Kaksplus. Sen pariin siis nyt, mukavia lukuhetkiä!

Nukkuminen on jees =)

Huomenta vaan!

Meidän vauvat nukkuivat aamuun asti, hurraa! Siis syömättä =)
Molemmat nukahtivat sänkyihinsä kello 21 paikkeilla. Joskus kolmen ja neljän välillä pojat tulivat viereeni nukkumaan, mutta eivät syöneet edes tissiä vaan jatkoivat uniaan. Walter söi sitten kuudelta ja Oliver puoli seitsemältä. Ja vielä sitten jatkoivat noin tunnin pätkän nukkumista. Aika hienoa! Ei ehkä pysyvää, mutta vähitellen alkaa rytmi olla kohdillaan =)

Nämä pinokaiset ovat kyllä erilaisia nukkujia kuin isoveli muutenkin. Isoveli kun nukkui parin kuuauden iässä noin 6 tuntia vuorokaudessa. Kaksoset ovat hereillä noin 6 tuntia vuorokaudessa. Eilenkin vetelivät päiväunia molemmat 5,5 tuntia putkeen ja illalla vielä pari tuntia =)

Isoveli on edelleen se aamupirtein perheestä. 5.50 Simon oli tänään pirteä kuin peipponen. Se oli kyllä jo tavallistakin aikaisempi herääminen, mutta puoli seitsemältä Simon kyllä useimmiten aloittaa päivänsä.

Walter näyttää kuvassa mallia, näin ihanaa on nukkuminen.

Nimipäiviä ja kissanristiäisiä

Kyllähän nyt nimipäiviä voi viettää =)

Tänään on Simonin nimipäivä. Poika sai pienen muumi-suklaapatukan ja uuden Postimies Pate dvd:n. Poika viettääkin nyt laatuaikaa olohuoneessa köllöttäen.

Päiväunien jälkeen on vuorossa leivontatuokio. Simon saa itse leipoa kääretortun. Illalla juodaan nimpparikahvit kääretortun ja jätskin kanssa. Aina on hyvä syy tehdä arjesta juhlaa ja viettää kaikkia kissanristiäisiä =)

Vihdoinkin - kunnollinen uusi alku blogille!

Nyt vierähti aivan liian pitkö aika edellisestä postauksesta. Joten tästä lähtee nyt blogin uusi alku.

Joka syksy itselläni on harrastus joka vie paljon aikaa. Olen nimittäin vuosikausia tehnyt tietokilpailukysymyksiä nuorisojärjestölle. Rakastan tätä puuhaa ja tavallaan aina odotan työrupeamaa. Mutta varsin paljon aikaa siihen uppoaa. Siksi jokainen hetki jolloin kaikki pojat ovat kahden viimeisen kuukauden aikana nukkuneet tai talossa on muuten ollut hiljaista tai isi on viihdyttänyt kaikkia lapsia, olen istunut tietokoneen äärellä ja tehtaillut kysymyksiä. Siinä syy, että nämä muut puuhat, kuten bloggailu ovat jääneet paitsioon. Vaan nyt kaikki 360 kysymystä vastauksineen on lähetetty matkaan ja aika on taas ihan uusi käsite. En halunnut nimittäin, että harrastuksenim olisi pois lasten kanssa käytetystä ajasta, vaan aika oli otettava muualta.

Tässä muutama kuva, lisää tekstejä pian. Vielä tänään =)