maanantai 24. maaliskuuta 2014

satoja nimilistoja

Tulin tänään miettineeksi, että jo pienenä lapsena mulla oli muutama ihan oma juttu, suuri haaveilija kun olen aina ollut.

1.Nimilistoja lapsille. Erikseen tietysti lista tyttöjen nimistä ja poikien nimistä. Ja sitten piti tietysti miettiä niitä toisia nimiä. Selvää oli se, että nimiä pitää olla kolme. Siis PITÄÄ! Kaksi ei riitä. Näin päätin kuusivuotiaana, kun äitini oli aikeissa antaa pikkusiskolleni kolme nimeä. Pistin kovasti vastaan. Eihän minulla ja veljellänikään ole kuin kaksi nimeä. Sehän olisi väärin. Voitin kamppailun. Päätin kuitenkin että omat lapseni saavat kaikki kolme nimeä. Tosin selvää oli, että minkäänalisia väliviivallisia nimiä en käytä. No hupsis, jokaisella pojalla on väliviivallinen nimi, toisena tai kolmantena nimenä. tiesin myös, etten halua mitään suvusta peritytyviä nimiä, koska meillä ei kulje tiettyjä nimiä suvussa. ja sitten tietysti tapasin miehen, jonka suvussa kulkee kaikilla nimi Johannes. peli oli siis selvä, Johannes tulee löytymään myös lastemme nimistä. Eli lopputulos on se, että mikään niistä sadoista tekemistäni listoista ei todellakaan pidä paikkaansa nyt.

rakkaat poikamme Simon Johannes Carl-William
                              Walter Carl-Oskar Johannes
                              Oliver Carl-Mikael Johannes

2.Leikin arkkitehtiä ja piirsin tulevan taloni. No joo, tämän piirsi kyllä Kastelli ja taitaa olla varsin paljon pienempi ja simppelimpi kuin ne omat luomukseni. Tosin olen kyllä jo piirtänyt seuraavan taloni, mutta se toteutuu vasta jos lottovoitto tulee. Siihen asti olemme erittäin tyytyväisiä tähän. Ja ongelma olisi silloinkin se, että tonttia emme halua vaihtaa.

3.Piirsin myös luultavasti monta sataa variaatiota omasta tulevasta hääpuvustani. Hienoja olivat. Kun se oikea sitten piti hankkia, kokeilin yhdessä kaupassa kolme pukua ja ostin niistä sen keskimmäisen. Aika simppeliä.


On sitä siis tullut haaveiltua. oikea elämä on tässä ja nyt. Kävimme Simonin kanssa kevätlenkillä, jopa aika pitkällä. Ihastelimme pajunkissoja. Kevät on täällä ja taas yksi talvi on voitettu kanta. Keväällä herää itsekin uuteen eloon. Kevät ja kesä, TERVETULOA!!!! Pienen lapsen haaveet ovat vaihtuneet arkiseen realismiin ja ihanaan perhe-elämään. Ja ainahan haaveita pitää olla kuitenkin. Suurin on kuitenkin että elämä jatkuu juuri näin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti