Ensinnäkin. Onneksi olemme molemmat, sekä minä että mieheni samoilla linjoilla, että koti pidetään järjestyksessä. Molemmat laittavat tavaroita paikoilleen ja kun leikkikalut ovat levittäytyneet niin ne ovat kyllä varsin pian taas järjestyksessä. Yksi leikki voi olla kesken, mutta kaikissa huoneissa ei tarvitse olla tavaroita lattioilla. Ja kun en varsinaisesti tykkää siivoamisesta, on helpompaa järjestellä vähän koko ajan. Ei tarvitse raivaamisvaiheeseen missään vaiheessa. Pölyjä kertyy koko ajan, mutta nyt mä odotan että kolmaskin pojista väsähtää, niin pääsee rätti ja moppi puuhiin. Jokseenkin siivotussa kodissa voi sielu levätä paremmin. Hyväksyn asian, siivoan mielummin kun katselen sotkuja. Kiiltävää ja putipuhdasta kotia täältä ei tosin löydy. Avotakkaan emme pääse, eikä siihen ole tarvetta =)
Seuraavaksi. Lasten vaatteet. Saattaa olla erittäinkin pinnallista, mutta niin monta lasta meillä ei ole ettenkö ehtisi mätsäillä vaatteita. Tietysti voisin lisätä koko litanian, miten tärkeintä on että lapset pysyvät terveinä, kaikki saavat nukkua jne.... se on selvää! Mutta kyllä mä saan suuret kiksit siitä, kun mietin lasten vatteita ja miten niitä yhdistelen. Illalla on kiva laittaa kolme pientä kasaa kodinhotohuoneen pöydälle. Kolmen pojan vaatteet odottavat seuraavaa päivää. Nätit vaatteet eivät tee lasteni elämästä parempaa, mutta omastani tekevät. Vaatteet ovat äidin oma leikki ja nautin katsellessani kauniisti puettuja lapsiani.
Ja vielä lopuksi. Ja ehkä vähän yllätäen. Oma keho. Kehoni huoltaminen ei ole kuulunut ykkösprioriteetteihini oikeastaan koskaan. Ennemminkin olen huoltanut sitä syömällä hyvää ruokaa. Ja painon puolesta olen kuulunut niihin surkuhupaisiin jojottajiin, kuten moni muukin. Ja kyllä, juuri nyt olen myös ylpeä kehostani. Se jaksoi kantaa kaksi lasta ilman särkyjä tai muita vaivoja. Ja synnyttikin näppärästi, varsin kivuttomasti ja erittäin nopeasti kaksi prinssiämme. Siltikin, mielessä siintää jo bikinikesä 2014. Tai no ei ehkä ihan. Mutta ensimmäisen kerran voisin melkein palkata personal trainerin, joka kertoisi tien timmimpään vartaloon. Ja kaipuu päästä vaatekauppaan ostamaan itsellekin vähän uusia ja kivoja vaatteita. En mä halua kotonakaan hyppiä päivittäin jossain verkkareissa. On paljon kivempi katsoa itseään peilistä ohimennen, jos päällä on edes tunika, farkut tai jotain vähän naisellisempaa. Ja tuo meikkaaminen. Tuntuu typerältä meikata omaksi iloksi, joten olen nyt pomppinut meikittä. Vaan kyllä mä odotan hetkeä, jolloin peilistä katsoo edes ripsaria ja kajalia nähnyt naama. Mä en ymmärrä miksi äidin pitäisi olla rähjääntyneen näköinen, meikitön ja verkkareissa kulkeva otus. En mä ainakaan tunne itseäni sellaiseksi. Jos elämä on nautinnollista, kepeää ja kivaa, niin saa kai se myös näkyä. Ja jos joskus väsyttää, niin silloinkin voi olla piristävää olla edes vähän nätimpänä.
Että näin, varsin pinnallista puhetta. Mutta samat arkiset asiat, kuten ruoanlaitto ja pyykkipuuhat ovat mielestäni paljon kivempia, kun on kaunista ja siistiä ympärillä. Nyt siis se rätti heilumaan.
Kimmokkeena kehonhuoltoprojektille kuva häämatka-albumista. Siihen kuntoon, jos vielä pääsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti