Meillä on perhe taas koossa, isi oli pari päivää polttaririennoissa, joten täällä äiti ja poika ovat viettäneet laatuaikaa kahdestaan. Tai oikeastaan kyläillen, mutta leppoisasti kuitenkin. Joko kyläilyt ovat väsyttäneet tai isin ikävä on painanut, sillä poika nukahti päiväunille isänsä kainaloon hetki sitten ilman lounasta. Kai siinä isin kainalossa oli hyvä olla <3
Eilen olimme minun äitiäni onnittelemassa ja tänään suuntaamme pian anoppilaan. Varsin perinteisesti siis tämä viikonloppu menee.
Eilen sain niellä onnenkyyneliä, kun sanomalehdessä oli onnitteluviesti äitienpäivän kunniaksi. Osaa se mies näköjään yllättää jos niin haluaa =) Tänään sain jo lahjan ja mukana oli kortti, Simonin valokuvasta tehty. Ja perään kävivät vielä ulkona hetken, jolloin yhdessä vaiheessa eteisestä kuului "mammaa". Siellä seisoi pieni muru valkovuokkokimppua rutistaen. Sain kimpun halin kera. Sydänhän siinä sulaa väkisin <3
Ensi vuonna äitienpäivänä on taas himpun verran enemmän tohinaa, kun äidillä onkin kolme prinssiä =)
Lapset ovat lahja ja tänään on hyvä kiitollisuudella muistaa, miten suuresta lahjasta on kyse. Samalla oman onnen keskellä mielessä käy myös suru heidän puolestaan, jotka taistelevat lapsettomuuden kanssa. Tämä tuskin on heille vuoden onnellisimpia päiviä. Voimia niille, jotka sitä tänään tarvitsevat!
Pullaa mummolassa, herkkuperheelle sopiva kuva =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti