Elämä on yhtä odotusta. Vaikka kuinka eläisi tässä hetkessä. Ja siis odottaminen on ainakin omasta mielestäni yksi elämän suola. Ja ei, nyt en tarkoita ainoastaan raskautta. Se on toki yhdenlaista odotusta ja palkinto mitä parhain, mutta itse odotus ei ehkä aina ole pelkästään ihanaa.
Nyt ajattelin kuitenkin kaikenlaista odotusta. Joskus on ollut aikoja jolloin on odottanut kosintaa, omia häitä, ulkomaanmatkoja, valmistumista.... Nämä ovat siis niitä suuria asioita. Usein kyseessä on vaikka ruoan odottaminen, viikonlopun odottaminen, päiväunien odottaminen...
Tällä hetkellä minulla on tunne, että on niin monta asiaa jota odottaa. Ensinnäkin olen parantumaton romantikko ja viikonloppuna olemme menossa häihin. Edellisistä häistä onkin pitkä aika. Heti huomenna olen lähdössä yli sadan oppilaan kanssa Heurekaan. Sitäkin olen odottanut monta viikkoa. Pidän koulun retkistä ja erikoisohjelmasta ja olen etuoikeutettu, kun saan tutustua Heurekaan reilun sadan kasiluokkalaisen kanssa. Ensi viikolla onkin erikoisohjelmaa luvassa useampana päivänä koulun puitteissa. Ensi viikon torstaina on tarhan kevätjuhlat. Ensimmäiset kevätjuhlat oman lapsen päiväkodissa. Ja liikuttunut äiti, onneksi poika ei taida vielä ymmärtää hävetä ;)
Ensi viikolla täyttyy myös viikko 28 raskaudessa. Kaksosraskaudessa, jossa on kyse yksi-istukkaisesta raskaudesta, lasketaan viikko 28 yhdeksi virstanpylvääksi. Riskit ovat yhä pienemmät ja viikkojakin on sen verran, että tästä lähin kaikki viikot ovat kotiin päin.
Ja sitten se loma, nyt se loma alkaa. Jo joutui armas aika.... ja kyllä toki, suvi suloinen on täällä. itselleni tämä loma tarkoittaa kuitenkin paljon enemmän. Puolitoista vuotta kotiäitiyttä luvassa, ah ihanuus! Mieluiten olisin ollut tähän päivään asti kotona esikoiseni kanssa. Taloudellisesti se oli kuitenkin mahdotonta. Salainen haaveeni oli kuitenkin, että työrupeama tällä erää jäisi vain yhden lukukauden mittaiseksi. Ja tämä haave käy näin toteen. (tosin myönnettävä on, että vuosi työtä ja tarhaa on mennyt ihan hyvin, eikä siltä osin ole valitettavaa) Vuosi kotiäitinä täytti kaikki unelmani ja nyt saan palata siihen. Tosin asetelma on vähän erilainen, mutta päivä ja viikko kerrallaan otan vastaan mitä tulee. Saattaa olla, että lounaat ja shoppailut jumbossa jäävät tällä kertaa vähemmälle ;).... Ihan ensimmäiseksi aion kadottaa kellon ja kalenterin. Puolitoista vuotta (enemmän, jos vaikka lottovoitto osuisi kohdalle) elämme lasten kanssa juuri kuten hyvältä tuntuu. Kun on nälkä syömme ja kun väsyttää niin nukumme. Voihan elämä, että minä odotan!!!!!!!
Ja kaikkia juhlia rakastava minä, odotan myös parin viikon päästä edessä olevia kolmekymppisiäni. Parasta on juuri se, että saa leipoa ja järjestellä. Tulossa on myös siskoni valmistujaiset, ristiäiset, 2-vuotiskekkerit, äidin 60-v. Paljon juhlia =)
Ja jep, en aio huijata. Toki odotan jo malttamattomana näkeväni pienet uudet tyyppimme. Vähitellen uteliaisuus lisääntyy. Minkälaisia ovat nuo kaksi maha-asukkia, samanlaisia kuin kaksi marjaa? Ulkonäöltään, luonteeltaan....
Odottavissa tunnelmissa, haleja kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti