Olemme nyt siis viettäneet aikaa kahdestaan eilisestä asti ja poika on mummolassa vielä päiväuniaikaan asti. Mikä siis onneksi on aika pian , joten pääsen hakemaan lapseni kotiin. Tiedän olevani pöhkö, mutta kaipaan jo kovasti pienen halia ja mamma-sanoja <3
Tekstin alun voi toki halutessaan ymmärtää väärin. Kyllä, nautin edelleen mieheni seurasta ja oli oikein mukavaa grillata herkkuja, katsella leffaa kullan kainalossa ja syödä jätskiä suoraan purkista. Mutta kaikkea tuota voimme ja teemme myös silloin kun poika on kotona. Ja joka ilta on hetki, jolloin poika jo nukkuu ja ehtii kölliä kahdestaankin. En koe pienimmässäkään määrin, että parishde olisi jäänyt lapsiperhe-elämän jalkoihin, vaan joukossamme on vain yksi tyyppi lisää ja yhdessä saamme nauttia tuon tyypin jutuista. Se jos mikä päinvastoin vahvistaa yhteenkuuluvuutta.
Jotenkin mulla on tunne, vaikka sei ei ole totta, että viimeisen vuorokauden aikana olemme elänet sen mukaan, mitä muut suosittelevat. "lapsi hoidossa, ah ihanaa", "ilta ilman lasta rentouttaa", "on voimaannuttavaa saada hieman vapaata arjesta". Näin monet ovat sanoneet. Mutta vaikka kuinka yritän, niin ei nuo tunteet vain sovi itselleni. Sillä jos minun pitäisi kuvata lapsiperhearkea niin kolmella sanalla se on MINUSTA rentouttavaa, riemukasta ja leppoisaa. Siitä nautin joka ikisellä solullani. Miksi minun silloin pitäisi saada siitä elämästä lomaa? Päinvastoin, ai että odotan kesäloman alkua. Ei tarvitse jättää tätä elämää edes päivisin vaan saa pyöriä lapsiperhearjessa 24/7!!!!!!
Ja kyllä, saattaa tietysti olla, että saan syödä nämä sanani vielä tänä vuonna, kun joukkoomme liittyyvät kaksi pientä tyyppiä lisää. Voihan olla, että hulinan määrä kotonamme lisääntyy. Ja kyllä, olen valmis myös silloin sanomaan rehellisesti, jos väsyttää, ärsyttää tai muuten vain ottaa pannuun. Mutta jokainen hetki ja tunnetila kerrallaan, tulevia on turha murehtia.
Nyt siis aamupalaa (vai onkohan 10.30 jo brunssi). Omista ajatuksistani huolimatta poika saa kyllä silloin tällöin (kuten nyt kerran vuodessa, olemme superhyviä hoidon käyttäjiä ;)...) viettää yön mummoloissaan, sillä poika nauttii ja isovanhemmat nauttivat. Ja siis kyllä minä ja mekin teemme olostamme nautittavan (aloitinhan tänään jo päivän mutakakulla ja cokiksella).
Ja kaikki, jotka lukevat tämän. Muistakaa ihmeessä, tämä ei ole mieleipide siitä, ettei lasta saisi viedä hoitoon vaikka mummolaan tai että siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa. Ei missään nimessä. Toivottavasti jokaisella on mahdollisuus saada hoitoapua ja tarvittavaa omaa aikaa. Nämä olivat vain omia tuntemuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti