Ensiksi poika sai päähänsä tehdä graffitin. Onneksi tämä ensimmäinen kynäkokeilu muualle kuin paperille tuli tehtyä sohvalle. Nahkasohva kun on helppo puhdistaa. Joten suurempaa paniikkia ei syntynyt. Tosin reaktioni oli sitä luokkaa, että poika ehkä uskoi eikä ihan heti tehtaile uusia taideteoksia.
Hieman myöhemmin leivoimme kakkua. Kaikki sujui mallikkaasti ja taikina saatiin vuokaan. Kun käänsin selkäni oli nuori herra avuliaasti yrittänyt nostaa vuokaa. Se vaan sattui olemaan irtopohjavuoka ja sormet osuivat avausklipsiin. Eli kakku oli yhtäkkiä ihan muualla kuin sen piti. Taikina valui pitkin pöytää ja lattiaa. Simon itse pelästyi ja itki, mutta enpä jaksanut muuta kuin nauraa. Äkkiäkö tuon siivosi ja sitten leivottiin uusi kakku. Sen verran laiskistuin, että Johan sai ostaa pakastepitsaa kotimatkalla ja ruoaksi olikin pitsaa ja cokista =)
Äiskän apulainen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti