Ammatin suuri plussa

Kotona jo, kello on 12.50. Poika nukkuu päiväunia omassa sängyssään ja appiukko lähti jo kotiin. Näitä luksuspäiviä, jolloin töitä on vain 9.30-12.30. Pojalla on vapaapäivä tarhasta ja itse ehtii olla sekä aamun että iltapäivän lapsensa kanssa. Ah, miten ihanaa arjen luksusta! Meillä on muutenkin järjetön onni, sillä lapselle löytyyn hoitajia aina tarvittaessa. Mieheni isä on ollut melkein viikottain poikamme kanssa, kun mulla on ollut lyhyt työpäivä ja toisinaan myös esimerkiksi mummu on tullut tänne. Siksi meillä onkin vain 15 tarhapäivää kuukaudessa, mikä on varsin toimiva ja hyvä ratkaisu. Loppukevät meneekin niin, että tarhapäiviä on vain kolme viikossa. Lopetellaan näin kevyesti ennen kun alkaa se loma, piiiitkä loma. Opettajalla on muuten pitkä kesäloma ja nyt se vielä vaihtuu äitiyslomaksi heinäkuussa, joten lomaa riittää silmän kantamattomiin. Hihii!
Tosin, olen unelma-ammatissani. Ehdottomasti! Mutta juuri nyt lasten kanssa kotona oleminen on se josta haluan nauttia: Enkä suostu potemaan siitä huonoa omatuntoa, sillä työvuosia riittää kyllä. Ala-asteella kirjoitin ystävävihkoihin unelma-ammatikseni kotiäitiyden ja nyt se aika on tässä. Limulasi ja pala suklaakakkua ja netti, varsin leppoisaa tämä on tässä ja nyt =)

Mukavaa viikon jatkoa kaikille muillekin!