Ultraäänikontrollit alkavat olla jo rutiinia. Yhteisen istukan vuoksi tutkimuksia on joka toinen viikko, joten Naistenklinikka tulee tutuksi. Välillä tunteet ovat ristiriitaiset. On aivan ihanaa, että tilannetta seurataan ja vielä parempi on joka kerta, kun kaikki on ollut hyvin. Toivottavasti näin on jatkossakin. Kivahan poikia on käydä moikkaamassa =)
Välillä kuitenkin tuntuu tylsältä ajaa Helsinkiin parinkymmenen minuutin tutkimuksen takia. Mutta näillä mennään.
Tänään oli taas kontrollipäivä. Tänään ei harmita yhtään. Ultraaja oli aivan ihana ja suloisen innoissaan. En edes tiennyt sen olevan mahdollista tavallisella ultralaitteella, mutta yhtäkkiä ruutuun lävähti 4D-kuvaa. Siinä he olivat, miedän prinssimme. Heiluttivat tyytyväisinä käsiään. Kuva oli niin selkeä, että sormet näkyivät hyvin. Ja yhtäkkiä toista haukotutti valtavasti. Nyt molemmilla on pää alaspäin. Pojat olivat ihan kasvotusten, otsat vastakkain ja kättelivät toisiaan. samanlaista läheisyyttä ei varmasti voi tuntea kukaan muu, kuin mitä kaksoset tuntevat. Kaikki siis hyvin ja yllätyskuvat kotona muistona.
Tällä hetkellä molemmat painavat juuri päälle puoli kiloa, mahassa siis pari voipakettia ;)
Näissä tunnelmissa tällä kertaa!
Voikaa hyvin! Tässä vielä muutama kuva. Toinen on suttuinen kamerakuva 4D-kuvasta ja toinen kuva on otettu kotona, pieni pelle oli ehtinyt jo isin kanssa tarhasta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti