Kun poika aloitti päivähoidin viime syksynä monet kommentoivat meidän hoitopäiviemme pituutta. Olisi onni, että poika saa aloittaa lyhyillä päivillä vähitellen. Mutta eihän tämä mihinkään muutu, vaan kaikkina vuosina lapsillamme tulee olemaan tarhapäivät puoli kolmen asti. Iltapäivällä ehtii tehdä vielä vaikka mitä, kun on kotona ennen kolmea.
Koska meillä on vain 15 päivää tarhaa kuukaudessa, täytämme joka kuukausi lomakkeen siitä mitkä ovat vapaapäiviä tulevan kuukauden aikana. Tänään tarkastelin toukokuun tilannetta. Tässä jaksossa päiväni ovat niin lyhyitä, että mahdollisuuksia vapaapäiviin oli monta. Ja samalla tajusin yhden asian. Tämä on viimeinen lomake piiiitkääään aikaan. 31.5 on viimeinen hoitopäivä, sen jälkeen hoitopaikka on katkaistu. Vuorossa kesäloma ja sen jälkeen odottelemme vauvojen tuloa ja loma jatkuu. Tarhaan palaamme ehkä tammikuussa 2015 =)
Sillä monista kysymyksistä huolimatta. Ei, poikamme ei ole päivähoidossa äitiyslomani aikana, vaan isoveli hoitaa vauvoja äidin kanssa. Jokainen tehköön oman mielensä mukaan, tämä on meidän päätöksemme ja meille itsestään selvyys. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että haluan kaikki lapseni ympärilleni, toiseksi isoveljelläkin on mielestäni oikeus olla kotona ja kolmanneksi en edes viitsisi kuskata poikaa tarhaan. Enkä maksaa päivähoidosta. Nämä ovat meidän perheemme motiivit päätökseen. Tämä prinssi pysyy kotona.
Kiva että rupesit pitämään blogia, on mielenkiintoista seurata sivusta teidän muutosta monilapsiseksi perheeksi. Me ollaan kanssa niin onnellisessa asemassa että mummu ja famo on luvannut hoitaa poikaa kun mä lähden töihin. Hyviä vointeja! -johanna n.
VastaaPoistaKiva kuulla, että joku on löytänyt tänne =)Mä tykkään niin paljon kirjoittamisesta, että tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta jakaa ajatuksia. Hoitoon liittyen isovanhempien apu on kyllä korvaamatonta. Omalla kohdallani juuri siinä mielessä, että on sääli viedä poikaa tarhaan vain muutaman tunnin tähden. Mulla ei ole mitään tarhaa vastaan, vaan arvostan suomalaista päivähoitoa. Mutta omalla kohdallani se tavoiteltu vaihtoehto olisi se, että saisi itse olla kotona mahdollisen pitkään. Taloudellisista syistä ei vaan voinut jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin. Onneksi poika on viihtynyt tarhassa erittäin hyvin. Päälllimmäinen tunne hoidon alkaessa oli kuitenkin kateus, se että joku muu saa viettää päivät poikani kanssa. Ja ajatus siitä, että joku saa rahaa siitä että hoitaa lastani. Miksei mulle makseta, jotta voin itse hoitaa lastani.... Tosin ei lomailusta taideta muillekaan maksaa =)
VastaaPoista