Päätin sitten hieman ummistaa silmiäni töiden jälkeen. Poika katseli youtubea ja äiti loikoili vieressä ja otti mukavan asennon. Hetken kuluttua huomasin kyllä, että poika käppäili jonnekin omiin puuhiinsa. Seuraavaksi heräsinkin sitten muutamaa minuuttia myöhemmin kummalliseen ääneen ja kommenttiin "ohoo". Viereisessä olohuoneessa poika sitten tutkikin vitriinikaapin sisältöä. OVI AUKI! Lukkona toimineet kuminauhat olivat pettäneet ja käden ulottuvilla oli muutama hyllyllinen maljakoita ja laseja. Kaikki päättyi hyvin, kaikki tavarat säilyivät ehjinä. Pienen hetken ehti sydämeni lyödä kuitenkin tuplatahtiin. Lasit eivät arvoltaan ole kallista laatua, mutta ilman niitä sirpaleita pärjää erittäin hyvin. Niitä, kun saa sitten siivoilla ja kuitenkin pelätä, että niitä löytyy usean viikon ajan jostakin.
Rauhallisen pojan kanssa on päässyt rikollisen helpolla vahtimismielessä. Mutta aina välillä saa pelästyä hetken verran. Luultavasti tulevaisuudessa vielä monen monta kertaa...
Turvallista loppuviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti